Rosala, Nötholm

LAT 59° 51.765'N
LON 22° 25.273'E

Entäs sitten? Pikkumatruusien lähdön jälkeen edessä on vielä neljä viikkoa merta, saaria, satamia. Ei suunnitelmia. - mikä tuntuu loistavalta! Työn ja arjen vastapainoksi on huippua olla ihan suunnaton. Jonkinlaiseksi teemaksi puosu ehdottaa, että mentäisiin vain satamiin, joissa ei ole koskaan ennen käyty. Kapu huokaisee vaimeasti mutta kuitenkin melko kuuluvasti.

Rosala täyttää kriteerin! Ja on sitä paitsi tosi symppis. Miksi ihmeessä ei ole rantauduttu tänne aiemmin? ”No kun on aina näillä main menty Högsåraan”, sanoo kapu ja pälyilee koillisen suuntaan.

Nähtävää on heti sataman takana maastossa. Pienen kävelymatkan jälkeen löytyy hiidenkirnurypäs. Netin mukaan kirnuja on kaikkiaan seitsemäntoista. Kaikkia ei hoksata, koska kuopat on täyttänyt maa-aines ja vesi, mutta huisia on sekin, mikä näkyy. Tai sen herättämät ajatukset. Täällä ovat kivet kieppuneet pienten ikuisuuksien ajan karuselleissa jääkauden sulamisvesien myllerryksessä, Poranneet kuoppaa kallioon.

Sitten siirrytään ajassa yli kymmenen tuhatta vuotta eteenpäin, viikinkien elämään. Matka tehdään venesataman lainapolkupyörillä, jotka avautuvat satunnaisesti ja joiden tahmeat sarvet tarttuvat käsiin. Urheilusuorituksesta polkijat palkitsevat itsensä viikinki-smoothiella (puosu) ja paikallisen panimon oluella (kapu). Molemmat maistuvat, hm, mielenkiintoisilta.

Viikinkikeskuksen museoanti ei ole järin suuri, mutta alun videoesityksen ansiosta rakennukset heräävät kyllä kivasti eloon. Myös mytologia herää. Huhhuh. Onkohan viikinkien maailmansyntykertomus universumin väkivaltaisin? On vaikea seurata tarinan juonta, kun jumalat ja jättiläiset kaiken aikaa voimallisesti mäiskivät toisiaan. Jossakin välissä joku synnyttää tyyppejä kainalostaan ja jonkun jalat siittävät keskenään kuusipäisen hirviöpojan. Peikot ryhtyvät kannattelemaan taivaankantta, yksi joka ilmansuunnalla. Ihmispariskunta säilyy melskeissä, koska kyyhöttää piilossa puun sisällä. Lopussa hengästyttää. Siis puosua.

Kapu on ehkä viikinkien sukujuurta.

Niin lempeältä tuntuu nyt maailman synty kalevalaisittain. Ilmatar vain uiskenteli alkumeressä, polvi vähän pilkisti aalloista ja lintu laskeutui sille munimaan. Niistä munista se maailma sitten syntyi. Kannatamme tätä teoriaa.

Nyt irrotamme köydet Rosalan laiturista. Jänskä nähdä, mille vuosituhannelle matkataan.