Kai ilmasto lämpenee huolestuttavasti edelleen, vaikkei tänä kesänä siltä välttämättä tunnukaan. Kun lapsenlapseni ovat nelissäkymmenissä, lumen yleisyys Suomessa on kuulemma vähentynyt 70% nykyisestä.

Kerroin tämän juniorimatruuseille, jotka lähtivät mukaan kesälomapurjehduksen ensimmäisen viikon seikkailuihin. ”Jaa”, kuului iPadin takaa. Toinen pelasi kännykällä jotakin erittäin kiinnostavaa. Liekö lohdullista se, etteivät nämä tuoreet sukupolvet välttämättä huomaa muutosta...

Toisaalta, lämpeneminen ei pohjoisen lapsen korvissa välttämättä tunnu pahalta. Empatiaa löytyy ihanasti heti, kun eläimistä on kyse. Elisaaren lampaat saivat seitsemänvuotiaan haaveilemaan omasta pikkumaatilasta. Siellä olisi lampaiden lisäksi lehmä ja kanoja. Ei tarvitsisi mennä kauppaan melkein ollenkaan.

Kaihoten muisteltiin kahden vuoden takaista lehmälaumaa, joka tällä samaisella Elisaaren laidunmaalla piiritti meidät, seurasi sitten uskollisesti ja jäi lopuksi tuijottelemaan haikeana peräämme. Ehkä näistä matkoista kuitenkin jää jotakin hienoa mielen pohjalle, vaikka nyt tuntuu siltä, että pelkästään iPad kiinnostaa.

Pelaamisen ohessa ehdittiin veneessä miettiä myös saimaannorpan kohtaloa. Käytiin vakava keskustelu.
- Ajattele, niitä on vaan Saimaassa.
- Joo! Ja Saimaita on niinku tyyliin yksi.

Hauskasti tosielämän otukset saattavat puskea esiin silloinkin, kun virtuaaliotuksia jahdataan. Sommarössä vanhempi muru kävi mummon kanssa pyydystämässä pokemoneja. Kesken Grimerin, Magikarpin ja Nuzleafin jahtaamisen tiellä etäisyydessä näkyi pokemon-poroa muistuttava hahmo. Peura! Tuntui hyvältä nähdä, miten yhdeksänvuotiaan silmät säteilivät - vaikkei tätä olentoa voisikaan vangita palloon.

Vielä yksi eläinelämys oli edessä - matkalla Sommaröstä Hankoon pappakapteeni huudahti: ”Hylje!” Eikä siinä kaikki. Hylje keinui hetken aalloilla ja sukelsi, mutta palasi hetikohta pintaan suussaan suuri auringossa hohteleva kala. Sen se sitten söi tyytyväisenä. Ja katosi. Tällä kertaa nuoremman murun silmät tuikkivat.

Varmaan palaamme ilmastonmuutosaiheeseen esimerkiksi jääkarhunpentujen kohtaloa miettimällä. Haasteena on rakentaa siitä keskustelusta ratkaisuihin ja toimintaan innostava. Ilmastoahdistus ei auta mitään eikä ketään.

Kun he ovat nelissäkymmenissä, minä olen yhdeksänkymmenen. Hengissä on pysyttävä; olen kertonut muruille eläväni 120-vuotiaaksi, koska syön ituja.