Mitä ihmiselle tapahtuu, kun unelmasta tulee totta? Otetaan esimerkiksi vaikka – yllätys, yllätys – purjevene. Matkalla Södergrundiin puosu miettii tätä tematiikkaa. Kun vuosien haaveilun jälkeen on tässä tämä tiikkilattiainen sitlooda. Ja tuo ruori. Kun kapteeni luovii ruoria kääntämällä, ja purjeet siirtyilevät kauniisti laidalta toiselle. Onko hieman hölmistynyt olo?

Tällaisia ei ehtinyt miettiä, kun haettiin venettä syksyllä Hollannista. Silloin oli agendalla seikkailua vieraiden maiden satamissa ja ärhäkästä merenkäynnistä selviytymistä. Akuutti unelma oli saada Moon Merel ehjänä kotisatamaan Suomeen.

Ihmisen unelmat siis vaihtuvat, niitä on monia päällekkäin ja limittäin. Jotkut jäävät toteutumatta, joistakin pienistä voi tulla totta kuin huomaamatta, ja sitten joskus jokin iso – hupsista – toteutuu rytinällä. Silloin pitäisi ehkä saada jotakin tilalle; unelmakiintiöön on syntynyt vajaus.

Noin, fokka rullasi taas kivasti paapuurista styyrpuuriin.

Puosu ei ole aivan varma, kumpaan koulukuntaan hän kuuluu: siihen, joka väittää ihmisen tarvitsevan unelmia, vai siihen, joka neuvoo ihmistä luopumaan haluamisesta. Ehkä hän kuuluu sellaiseen paradoksaaliseen porukkaan, joka tavoittelee tavoittelemisesta luopumista?

Meri tietysti on maailman paras elementti rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja mitään haluamattoman mielentilan saavuttamiseen.  Kesäloman kiireettömässä sinessä ja saariston sylissä se on koettu monta kertaa. Nämä alkukesän viileät ja pikaiset viikonloppurykäisyt eivät ole yhtä otollisia. Lauantai-iltaisin lievää asettumista on jo ollut havaittavissa, mutta sitten herätäänkin hetikohta paluumatkan aamuun. Vielä jännittää perä edellä kotisatamaan rantautumisen opettelukin.

Puosu muistaa syksyisellä Pohjanmerellä virinneen ajatuksen Atlantin ylityksestä; ei olisi liikaa rantautumisia. Siinä uusi unelma? Tai jos ei Atlantin ylityskään, niin kuitenkin kesälomaa pidempi irtiotto. Vuosi merillä? Kyllä, tässä se on, uusi iso unelma. Ja armollinen, vaikkei toteutuisikaan: Soukan ja Elisaaren väliä luoviessa voi kuitenkin ajatella purjehtivansa samassa vedessä kuin Intian valtamerelläkin. Samassa unelmassa.