LAT 59°53.984'N
LON 023°24.631'E

Olemme purjehtineet kuusi vuotta, ja haaveilemme veneestä. Juuri nyt haaveilemme siitä Sommarön tyynessä aurinkoillassa: valonkimalluksessa, joka lepattaa veneiden kyljissä ja kaiteissa, poijuissa, purjeissa ja niiden peitteissä, meressä. Ennen kaikkea meressä.

On nimittäin päässyt käymään niin, että meri on napannut meidät. Sellaista voi tapahtua, joten varoituksen sana on paikallaan. Mikäli vielä et ole tässä samassa jamassa, etkä siihen haluakaan, kannattaa lopettaa Plokin lukeminen alkuunsa. Eikä muutenkaan ole terveellistä eksyä veneilijöiden kelkkaan. Tai pitäisikö sanoa sitloodaan.

Kun kapteenin työkaveri vuosia sitten ehdotti yhteistä matkaa vuokrapurjeveneellä Kasnäsistä Ahvenanmaalle ja takaisin, emme tienneet, että meri salakavalasti oli valinnut meidät uhreikseen - ja käytti siis kapteenin työkaveria välikappaleenaan. Meitä ei kukaan varoittanut, mutta sellaista piittaamattomuutta emme halua panna kiertämään. Harkitse siis nyt.

Jaaha. Luet yhä. Ja ihmettelet, miksi haaveilemme veneestä, vaikka ilmiselvästi veneellä jo purjehdimme.

Kuusi vuotta sitten puosun työkaveri (mikä on tämä työkaverit & meriaddiktio -yhteys?) väläytti mahdollisuutta liittyä venekimppaan, jossa ennestään oli kaksi pariskuntaa. Molemmat parit olivat purjehtineet Alouetella kauan - itse asiassa niin kauan, että harkitsivat lopettamista. Mutta meri ei hevin päästä niitä, jotka on otteeseensa saanut. Se kuiskutteli pariskunnille, että jospa houkuttelisitte mukaan vielä yhdet osakkaat ja hankkisitte heidän osuudellaan rullagenoan. Sitten ei tarvitsisi ikääntyvien rouvapurjehtijoiden enää huojua kannella nostamassa keulapurjetta. Kohtasimme puosun työkaverin ja tämän rouvan kelluvassa venenäyttelyssä - ja sillä tiellä ollaan. Meri voitti 6-0.

Tässä välissä piti laskea lippu. Tarkemmin sanoen nostaa väljästi pidikkeessä lonksuva lipputanko Aloueten peräkaiteen telineestä pois. On mysteeri, miten tanko pysyy liian isossa tupessaan meren heilutellessa Alouettea. Tai vanhaa rouvaa. Mutta pysyy.

Vanha rouva on persoonallisuus, ja sitä ajatellessa uudesta veneestä haaveileminen tuntuu kieltämättä hieman rikolliselta. Rouva on syntynyt vuonna 1971 Visbyssä, suunnittelijana on ollut Per Brohäll, rakentajana Albin Marin. Rouvan tyyppi on Albin Vega, pituus 8,25 m, leveys 2,46 m, syväys 1,17 m ja kiinteä no 1231. Viime mainittua numerosarjaa tuijottelemme usein, kun ihailemme purjeiden valkeaa hohtoa sinistä kesätaivasta vasten. Vanhan rouvan purjepinta on 31,4 m². Kaikki nämä numeraalit löytyvät mustasta, repaleisesta kansiosta, johon Aloueten historia on säilötty: kellastunutta paperia muovitaskuissa, vaihtuvia omistajia, rekisteröintimerkintöjä, teknisiä ohjeita. Historiassa on aukkoja; se on yhtä repaleinen kuin kansiokin, mutta joitakin kuvia menneestä selaajan silmien eteen kohoaa.

Alouette-normal.jpg

Neljäkymmentäkolme vuotta sitten vanha rouva oli uutuuttaan hohtava, valkea jahti, jolle ensimmäinen omistaja lääketiet. lis. Kiuru antoi oman nimensä, tosin ranskankielisenä.  Neljätoista vuotta myöhemmin sama lis. hankki Alouetelleen kansainvälisen huvivenetodistuksen ja purjehti sillä Välimerelle.

Seuraava omistaja saavutti Alouetella kilpamenestystä. Hän on huolella säilönyt nyt jo kellastuneen lehtiuutisen samaan taskuun Vega handbookin kanssa. Uutisen avainkappale kuuluu: "Porkkalan selälle suunnitellun reitin kiersi toiseksi nopeimmin Aloutellaan J. Takala." Valitettavasti uroteon ajoitus jää hämärään. Leikkeestä puuttuu vuosiluku. Mutta vanhan rouvan nimi on huvittavasti  samalla tavalla väärin kirjoitettu kuin se tänäkin päivänä venesatamissa väärin kirjoitetaan.

Moni muu asia onkin sitten muuttunut. Neljä vuosikymmentä sitten suurena ja ylhäisenä aalloilla keinunut, muut veneet varjoonsa jättänyt huvipursi on nyt satamien pieni känkkäränkkävanhus. Lyhyt mastotikku töpöttää sinnikkäästi taivasta kohti, kun Alouette piileskelee uudempien matkaveneiden välissä. Vanhaa rouvaa ehkä närkästyttää nuorten sukupolvien pröystäily. Tai sitten se vain piristystä päiviinsä hankkiakseen kieltäytyy tottelemasta käskyjä. Varsinkin vauhdin hiljentyessä vanha rouva alkaa keksiä ihan ikiomia käännöksiä.

Myönnettäköön, että osansa on myös Per Brohällillä, miehellä, joka kansion mukaan siis suunnitteli Aloueten. Hän päätti jekkuuksissaan sijoittaa moottorin potkurin vasta peräsimen takapuolelle.

Sisätilojen suunnittelussakin Per hieman kujeili - tai sitten ruotsalaisten keskipituus oli 1970-luvun alussa 130 cm.

Tarkkavainuinen lukija arvaa ehkä jo joitakin syitä, joiden takia haaveilemme uudesta veneestä. Osansa on myös alkuperäisellä, 43-vuotiaalla bensamoottori Albin O-22 Combilla. Mutta tämä puheenaihe huokailuttaa sen verran, että keskitytään ennemmin Sommaröhön ja kesän ensimmäiseen hellepäivään. (Päivämäärä on historiikin kuluessa vaihtunut: 6.7.2014.)

Jäätävän juhannuksen ja heinäkuun hyisen ensimmäisen viikon jälkeen tänä aamuna kajuutasta ulos kömpiessä hämmästys oli suuri: Fleece oli tarpeeton. Nyt iltapäivän alkuun mennessä se fleece on jo pestykin, heinä on kerätty täyteen metsämansikoita, ja... juuri nyt molskahti kannen kuurannut kapteeni veneen perästä Suomenlahteen.

mansikkahein%C3%A4.jpg

Tätä Sommaröstrandin vierasvenesatamaa voimme lämpimästi suositella. Aikaisemmin missään henkilökunta ei ole saapunut laiturille toivottamaan tervetulleeksi ja kertomaan fasiliteettien sijainteja, kaupan ja ravintolan aukioloaikoja ja kaikkea muutakin tietämisen arvoista. Henkilökunta näyttää tarkoittavan yhtä ainoaa naista, joka hoitaa satamakonttorin, myy lohileivät, kuuraa yöllä yhdeltätoista suihkut ja vessat, sulloo sen jälkeen jääkaapittomien veneilijöiden (arvaa, keiden) kylmäkallenyssäkät jäätelöpakastimeen tuuttien alle - ja on taas aamusta alkaen toivottamassa tervetulleeksi uusia saapujia. Laiturille lähtiessään hän jättää konttorin oveen kyltin: "Olen lähettyvillä, soita numeroon..." Kyllä asiakaspalvelussa asenne ratkaisee. Lienee turha kertoa, että satamakonttori ja sen lähistö ovat merellisen sievästi sisustetut puulaatikoineen, kukkaistutuksineen, lyhtyineen... 

Jonkinlainen selitys tähän kaikkeen löytyy ehkä henkilökuntarouvan antamasta esitteestä, jonka yläreunassa lukee: "Vuoden 2012 vierasvenesatama". Ja alareunassa: "Olemme taas mukana vuoden vierasvenesatama -äänestyksessä." Viime vuonna siis jokin toinen satama on napannut tittelin, ja henkilökunta on päättänyt vallata huipun uudelleen. Jos taas palvelu on ollut täällä tällaista viime vuonnakin, haluan todella löytää viime vuoden voittajan. Pitänee googlata.

Nyt ei jaksa. Puosu makaa rantaravintolan pitsaa pullollaan bikinit päällä sitloodassa auringonpaahteessa. Tuuli humisee tuolla jossakin yläpuolella. Elämä on kutakuinkin tässä.

PS. Yksi miinus kuitenkin: Sommaröstrandin kaupasta ei löytynyt avokadoja. :)

jollavarikko-normal.jpg