Maarianhamina

LAT 60° 06.053'N
LON 19° 56.882'E

Venelomaan osuu myös sateisia ja myrskyisiä päiviä. Radio julistaa kovan tuulen varoitusta kaikille merialueille samalla, kun vene alla kiikkuu villisti. Kokkaaminen hymyilyttää. Kaikki fetakuutiot eivät oikein osu kulhoon - ja ollaan sentään kiinni laiturissa satama-altaassa. Ilma on niin sakeana sateesta ja sumusta, ettei rantaa tai palvelurakennuksia näy.

Kun seuraavakin päivä näyttää harmaalta, tuuliselta ja sateiselta (ranta tosin näkyy), alkaa vaikuttaa siltä, että Maarianhamina jää tutkimatta. Vielä on tarkoitus ehtiä Ruotsin puolelle - ehkä Tukholman saaristoon, ehkä Visbyhyn.

Muukin kuin sää voi aiheuttaa huolta huolettomassa venelomassa. Kapteenin selkä on kipeytynyt. Nettipankki ilmoittaa, ettei visakortti ole enää toiminnassa. Patjan alle kertyy ikävästi kosteutta: sen saman, jossa huomattiin pieniä homeläikkiä, kun veneenhakumatkan jälkeen siirrettiin patjoja kuivaan talvisäilytykseen ullakolle.

Taas veneily muistuttaa etäisesti elämää ja toisin päin. Vastoinkäymisiä kohdatessa miehistöllä on kolme vaihtoehtoa:
1) valittaa, ruikuttaa ja synkistellä
2) selittää realismiin nojaten, että tällainen kuuluu elämään/veneilyyn
3) nauttia luonnonvoimien eksotiikasta ja lujuudesta, kun myrskytuuli kieputtaa

Viimeksi mainittu vaihtoehto sopii tietysti huonosti selkäkipuun tai visakorttiongelmiin, mutta niidenkin kohdalla ihminen voi varmasti jossakin määrin valita, miten reagoi.

Kun kolmaskin aamu valkenee harmaana, tuulisena ja sateisena, puosu ja kapteeni kuitenkin ihan vähän ruikuttavat (pakko tunnustaa). Mutta visakorttimysteeri on saanut selityksen, ja kosteusongelman ratkaisemiseksi kävellään myrjardi kilometriä rautakauppaan ostamaan termolonia patjan alle. Ennen ko. ostosreissua termolon oli tuntematon termi niin miehistölle kuin päällystöllekin. Veneily sivistää.

Kapteenin selkäkipua on menestyksekkäästi hoidettu Bemer-patjalle joka onneksi otettiin makuuhuoneesta mukaan veneelle lähdettäessä. Myrskykin on laantunut.

Ja mikä pakko lomalla on väkisin Ruotsiin seilata. Sinnehän voi vaikka tehdä päiväristeilyn Ahvenanmaalta käsin, esimerkiksi huomenna. Se kuuluu vielä bonuksena venesatamamaksun hintaan.

Tällä tarinalla ei ole minkäänlaista opetusta, mutta ainakin se kertoo sen, että sääilmiöiden lisäksi kaikki muukin on veneilyssä väliaikaista. Kuten elämässä.