Nyt on kuulkaa käynyt sitten sekin, mitä ei ole koskaan ennen käynyt. Kansanperinteestä löytyy läheltä liippaavia sanontoja kuten ’jäi kuin Jämsän äijä taivaasta’ tai ’jäi kuin nalli kalliolle’. Niiden jatkoksi lanseeraisin kuitenkin tilannetta paremmin kuvaavan: jäi kuin puosuressu laiturille.

”Hyppää kyytiin”, sanoi kapu, kun köydet oli irrotettu, mutta liian kaukanahan vene jo oli. ”Tule perästä”, sanoi kapu seuraavaksi. Mutta liian kaukanahan peräkin oli. Siihen jäin vilkuttelemaan. Hauskaa matkaa kapulle. Tarinan opetus: Kun tuuli lähtiessä puhaltaa venhoa pois päin laiturista, muistakaa: juoksuköysi. Sen saa veneen kannelta käsin irti.

Entäs sitten? Kapteeni viittilöi laiturin päätä kohti. Okei. Siitä hän tulisi noukkimaan rannalle jääneen. Hm. Tuuli aika lailla. Veneen nokan kapu varmaan tarjoaisi kyytiintulokohdaksi. Se oli melko korkealla. Ei keulaportaita nokassa - tietenkään. Vene oli ollut nätisti perä edellä kiinni laiturissa, ja keulaportaat lepäilivät salongin pöydän alla lattialla.

Se lähestyi. Kiltti, kiltti Moon Merel, päästä nätisti kyytiin. Kaikenlaista tolppaa ja kylttiä riitti laiturin päässä. Huidoin hämähäkinseittejä naaman edestä. Nyt ankannokka oli jo siinä. Kiipeämisetäisyydellä. Tai ponnistus-? Ainakin hyppyetäisyydellä. Jos puosu vain olisi ollut James Bond.

Mutta puosu ponnisti. Ei se pelaa, joka pelkää. Mistä näitä kansanviisauksia oikein pukkaa? Jee, ote veneestä saatu! Retkotin jopa puoliksi ankannokan päällä. Piti hilata käsivoimilla. Tai sisulla. Jollakin. Selän viime kuukauden jumit käväisivät mielessä. Jos nyt ei fasettilukko iskisi ruotoon, ei koskaan. Mutta raikas merivesikään ei houkutellut. Oli vielä se yksi sanonta, joka käsitteli enon kohtaloa venematkalla. Toivottavasti siitä ei tarvitsisi tehdä nykyversiota.

Käsivoimat riittivät. Tai sisu. Tai jokin. Mutta miksi hanke ei silti edennyt? Jokin jumitti. Veneilyliivin varmistushihna oli juuttunut ankannokan, ankkurin ja kaiteen kolmiyhteyteen! Siinä kiikkui Moon Merelin hieno, uusi keulakuva: Bond-puosu rähmällään peppu pystyssä ja remelit solmussa. Onkohan kukaan pudonnut veneestä siksi, että on käyttänyt veneilyliiviä?

Mutta happy end kuitenkin saatiin loppujen lopuksi tarinalle - Jamesin seikkailujen tapaan. Ja romantiikkaakin. Matkataan nyt nimittäin tuuliseen Vasikkasaareen, jonne huomenna saapuu puosun tytär brand new poikaystävän kanssa. Mielenkiintoista seurata, miten käsikirjoitus etenee.

AA241859-23F0-4F14-BC53-A754B44F644B.jpg