LAT 51° 45.669'N
LON 03° 51.473'E

Minun syy, tunnustan. Ei olisi pitänyt kirjoittaa, että toivottavasti myrjardi kiloa tavaraa kulkeutuu jatkolennolle kanssamme. Gastin tavarat eivät kulkeutuneet. Vaikka kuinka kaihoisasti tähyilimme matkatavaroiden kuljetushihnaa Amsterdamin lentoaseman hallissa, kaivattua vihreää laukkua ei näkynyt.Tunnustan senkin, että tähyillessämme kerroin meidän (so. kapteenin ja puosun) irrottaneen omista liiveistämme paukkupatruunat siltä varalta, että ruumassa olisi ikävästi painetta. Gasti-parka kipitti kalpeana infoon. Hänen laukkunsa oli varmasti pamahtanut ja  räjähtänyt pitkin lentokoneen ruuman seiniä. Henkilökunta kaapi parhaillaan riekaleita irti...

No ei ollut. Oli vain jäänyt Kööpenhaminaan. Saapuisi kiltisti seuraavalla lennolla Etelä-Hollantiin ja toimitettaisiin Marina Port Zélandeen.

No ei toimitettu. Nyt on seuraava aamu, eikä laukkua ole näkynyt. Autopilottiakin vasta asennetaan. Veneen kauppakirja on allekirjoittamatta. Kapteenin eilen kertaalleen hukkaaman iPadin laturi ei toimi. IPadin karttojen avulla oli suunniteltu suunnistettavan alkumatka, sillä plotterin kartat alkavat vasta puolesta välistä Hollantia. Paperikartat tietysti on matkassa mukana, mutta silti.

Meno on ollut monin tavoin sekavaa. Eilen junailtiin Amsterdamista Rotterdamiin; odotettiin väärällä puolella asemaa venevälittäjän serkun taksia; löydettiin lopulta taksi; ihasteltiin hollantilaisia sikoja, lampaita, hevosia, kasvihuoneita ja öljysäiliöitä (mitä tahansa tuli näköpiiriin, sitä yhtä ja samaa tuntui jatkuvan silmänkantamattomiin). Päädyttiin lopulta satamaan; tavattiin hieman voimajuomalta tuoksahtava, pitkänsalskea venevälittäjä, välittäjän äiti ja veli; lainattiin veljen autoa ja käytiin tyhjentämässä läheisen kylän kaupat; syötiin pitseriassa, jonka tarjoilijattaren äiti työskentelee Suomessa; hukattiin se iPad; löydettiin iPad; juotiin samppanjaa ja muita virvokkeita illalla salongissa - ja nukahdettiin maailman suloisimman veneen kajuuttoihin.

Maailman suloisimman veneen nimi on: Moon Merel 

On hankalaa kuvata sitä hetkeä, jolloin ensimmäisen kerran näki veneen ja kosketti sitä. "This is a real boat", hämmästelin välittäjän äidille, joka nauroi. Kahden kuukauden ajan on säädetty kymmeniä asioita, jotka ovat liittyneet netissä nähtyyn veneen kuvaan. Mutta kyseessä onkin siis ihan oikea esine. Lasikuitua, metallia, purjekangasta. Ja jotain paljon enemmän. "Hei, Moon Merel. Saako puosu tulla kyytiin?"

Merel löytyi hollantilaiselta naistennimilien listalta. Ja Moon tuntuu viimeistään nyt kuutamolentoyön jälkeen nappivalinnalta. Nimi on myös monipuolisesti kansainvälinen: sen ymmärtävät niin britit kuin pohjalaasetkin. Kansainvälisyys epäilemättä enteilee kapteenin ja puosun tulevia maailmanvalloituksia... No niin. Jospa kuitenkin hoidetaan ensin tämä maailmanvalloituksen vastakohta: yritetään päästä lokakuisten merien yli maailmalta turvallisesti kotisatamaan.

Merielämä on niin meidän (ja Port Zélanden) heiniä.

PS. Gastin laukku saapui.