LAT 55° 23.009'N
LON 14° 03.825'E

Tuli yö, vuorounet ja seuraava päivä, eikä sitten ollutkaan enää tapahtumatonta. Aamun valo paljasti, että kannellemme oli jälleen laskeutunut pikkulintu. Tämänkertainen lepääjä oli nukahtanut viimeiseen uneensa. Vain viiden senttimetrin mittainen pörrösulka ei ollut selviytynyt satojen merimailien mittaisesta merestä. Puosu toimitti yksinkertaiset merihautajaiset ja ajatteli, että kauaksi siivet ei kantaneetkaan poikasen haavoitetun.

Takana oli vaiheikas yö: pimeään tähyilyä, plotterin ja iPadin äärellä sitloodassa päivystämistä, yöpalaleipien valmistusta keinuvassa pentterissä, oma uniosuus keulakajuutassa, joka herätti välillä nukkujan kevyellä ilmaannostolla ja vatkasi niiden välissäkin riittävästi. Keli oli kuitenkin vielä melko säyseä; keulakajuutta liioitteli meren pomppuisuutta.

Aamun tullen liioittelua ei enää tarvittu. Meri muuttui harmaaksi vesivuoristoradaksi, jonka rinteitä Moon Merel urhoollisesti kiipesi, kunnes valkohuippuiselta laelta aina kääntyi kohti alhaalla häämöttävää laaksoa. Uudestaan ja uudestaan. Tunti tunnin perään.

Itämeri järjesti siis tervetuloriehan. Tanssitettuaan perusteellisesti se sylkäisi meidät lopulta skånelaiseen kalastajakylään. Puhuvat täällä ruotsia melko hassusti, mutta myyvät hyviä lax tallrik -annoksia.

K%C3%A5seberga-normal.jpg