Gullkrona

LAT 60° 5.303'N
LON 22° 4.819'E

Siis vain satamiin, joissa ei ole ennen käyty? Täällä kyllä on - mutta ei omalla veneellä. Rajatapaus siis, mutta olkoon menneeksi. Gullkronassa pysähdyttiin maailmanhistorian ensimmäisellä kapun ja puosun purjehdusmatkalla vuonna pohjakivi. Tai me mitään kapuja ja puosuja tietenkään silloin oltu, gastipoloisia vain. Arto auttoi silloista kapua navigoinnissa ja vuokraveneen käsittelyssä, minä vaihdoin neljä viikkoa vanhan gastin vaippoja ja pyöritin voileipäkioskia.

Tämä tapahtui ehkä... öö... viisitoista vuotta sitten? Kyllä, viisitoista. Vaippapöksy on nyt rippikoulussa. Saari jäi siintelemään mieleen idyllinä. Peikkopolkua, mansikkaheinää, saunaa ja savukalaa. Ikuinen kesä... Kun sitten pari vuotta myöhemmin aloitimme purjehtimisen omalla veneellä, Gullkrona oli suljettu. Paikan pitäjä oli sairastunut. Ja suljettuna Gullkrona on pysynyt tähän kesään asti.

Jännitti vähän mennä. Olisiko käynti pettymys? Muistikuvat saavat helposti kultapölyä ylleen. Nyt kyse oli vielä parisuhteen alkuvaiheista - ja niistä tarunhohtoisista ajoista, jolloin meistä tuli venehöperöitä. Ehkä tämän päivän seilorien silmin saari olisi tavallinen metsälämpäre. Ehkä peikotkin olivat muuttaneet pois?

Mutta jihuu! Omituisten otusten kerho oli tallella!

E71CC935-5725-46C7-802E-CCA65275565E.jpg

Lapsille oli lisäksi rakennettu veikeä narulossi satamakonttorin tuntumaan. Aikuisillakin näytti olevan hauskaa kyydissä. Savukalaa sai ostaa edelleen. Ja viihtyä rantaterassilla puiden alla. Hintaa kaikella oli reilusti, mutta kysynnän ja tarjonnan laki jne.

Jos vielä tulemme tänne uudestaan, tiedämme, että perillä on syytä olla varhain aamupäivällä - ainakin viikonloppuna. Ja ainakin tänä kesänä, kun pitkän tauon jälkeen satama on taas auki. Meitä nostalgikkoja liikkuu vesillä.

B453227B-15C8-4E2A-931E-9D19AD77B627.jpg