Lähteelä

LAT 59° 58.881'N
LON 24° 26.395'E

Tämä paikka inspiroi aina kävelemään. Se on hyvä. Purjevenekansa istuu kovin paljon sitloodissaan. Istuinkaukaloitahan ne ovat. Hikeä ei viitsi hankkia, jos suihku puuttuu. Uida tietysti voisi - jos ei olisi tuntoaistia. Vieläkin hytisyttää taannoinen juhannuspulahdus.

Mutta tämä tossua tossun eteen -liikunta toimii. Tosin Lähteelän metsätiellä tulee mieleen, että se on aika yksitoikkoinen laji. Voisikohan varioida? Jos kävelisikin takaperin? Kehittäisi varmasti lihaksia eri lailla - ja varmasti parantaisi koordinaatiota.

Ups. Tässä kohdassa onkin mutka. Vasen takajalka takaisin mustikkavarvikosta.

Kun esivanhempamme nousivat kahdelle jalalle, miettivätköhän he hetken, miten päin lähtisivät etenemään? Ehkä siksi että silmiä oli vain pään toisella puolella, he päättivät kulkea niiden näyttämään suuntaan. Fiksua. Toisaalta: jos he olisivat keksineet tämän takaperinkävelyharrastuksen, olisiko evoluutio kehittänyt meille silmät myös takaraivoon?

Kävelytieltä tipahtamisen vaaraa lisää näkymien uskomaton kauneus. Välillä on ihan tahallaan käveltävä pöheikköön.

Maakrapuna kotikaupungissa olen harrastanut toistakin trendikävelylajia. Olen nimennyt sen eksycursioksi. Ideana on yrittää parhaansa mukaan eksyä; jos alkaa tunnistaa paikkoja, on taas seuraavasta mahdollisesta kohdasta käännyttävä kohti tuntematonta. Mukana on kaiken varalta kännykkä ja matkakortti. Ainakin aloittelijasarjassa.

Myös paljasjalkahankikävelyä olen joskus harrastanut. Mutta sitä ei oikein voi yhdistää veneilyyn. Enkä eksymistäkään ole tieten tahtoen tässä yhteydessä kokeillut. Tai no, kerran melkein. Mutta toisaalta sitten taas ei: tavoitteena ei ollut eksyminen, vaan reitin löytäminen täältä Lähteelästä Porkkala Marinin kaupalle. Sitä paitsi ilman kännykkää. Siltä osin siis pro-toimintaa.

Heureka! Silloin jäi PLOKI-kirjaan kuvaamatta saapaskukkaruukut. Kävelen nyt saman reitin! On nimittäin elektroniikkaa selkärepussa!

Kauppa on jopa auki. Jano onkin tässä vaiheessa kova. Sellainen ajatus sitä paitsi vähän mielen pohjalla kaihertaa, että... täältä on käveltävä myös takaisin.

Mutta kyllä siitäkin selvitään. Sitä paitsi paluumatkalla löytyy kesän ensimmänen kypsä mustikka! 1. päivänä heinäkuuta!