Elisaari

LAT 59° 58.736'N
LON 23° 54.647'E

Tiedättehän, on olemassa kaikenlaisia sanontoja ja kansanviisauksia... Ja tarvittaessa niitä voi vaikka tehdä lisää.

Jos ei heilaa helluntaina, sataa silti juhannuksena.

Joskus sentään kastuu, sano mummo juhannuksena.

Juhannussalko on sateen alku.

Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin jussina ne sumusta vaan vähän häämöttää:

Vielä yritin rakennella jotakin sen tapaista kuin: Jos helteet toukokuussa alkaa, kyllä ne juhannushankeen hyytyy. Mutta. Se otetaan vastaan, mitä ylhäältä annetaan. Ja jotakin perisuomalaista onkin viimassa hammasta purren juhlivassa kansassa. Jotakin hellyttävää. Vastoinkäymiset vasta Suomi-fiiliksen tekevät?

Niin kuin nyt kapullekin. Ensimmäinen Elisaaren vastoinkäyminen oli todellinen tragedia. Juhannusjuoma karkasi pilssilokerosta veneen rakenteisiin - kohtaan, jonka päältä ei lattialevyä voinut irrottaa, koska sen päällä puolestaan oli pöytä. Mutta onneksi joka kapteenilla on endoskooppikamera. Onhan?

Juoma saatiin kuin saatiinkin pujoteltua esiin. Ja myös kaveritölkki, joka oli edellisenä syksynä jäänyt talvehtimaan samaan piilopaikkaan. Siihen oli nesteen jäätymisen ja laajentumisen myötä tullut reikä, josta siideri oli valunut pilssiin. Kapu sai myös joten kuten homeisen pilssisopen puhdistettua. Suomen valkean ja vihreän talven vuorottelu, ah.

Mutta sitten iloisempiin aiheisiin. Nimittäin juhlalippuihin. Puosu oli ihastellut niitä aikaisempina juhannuksina samaisessa satamassa. Ne kumminkin piristivät ihanasti harmaata maisemaa. Ja tänä vuonna kapu oli heltynyt hankintaan! Puosu tavasi netistä liputussääntöjä: "Veneessä voidaan nostaa juhlaliputus yleisinä liputuspäivinä, yhdistyksen juhlatilaisuuksissa, veneen tai sen omistajan yksityisenä merkkipäivänä taikka muissa juhlallisissa tilaisuuksissa." Hieno homma! Jos piti jokaista päiväänsä juhlatilaisuutena, sai liput pitää aina maissa ollessa ylhäällä! Jaa, se idea ei saanut vastakaikua. Piti kuulemma etsiä lippujen oikea järjestys.

"Viestilippujen järjestys on keulasta lukien A, B, C, 1, D, E, F, 2, G, H, I, 3, J, K, L, 4, M, N, O, 5, P, Q, R, 6, S, U, V, 7, W, Y, Z, 8, ensimmäinen korvausviiri, toinen korvausviiri, kolmas korvausviiri."

Ei pentele, tämähän oli liian lyhyt koko lippusarja. Ja liian pienet liput. Mutta kun halvalla sai. Sitkeästi hammasta purren kapu kuitenkin liitti liput yhteen ja meni nostamaan. Ei. Liian lyhyt oli. Ja liian pienet liput.

Vastoinkäymiset ne vasta...

Sillä välin haasteita piisasi myös naapuriveneessä. Puosu katseli haikeana, miten naapurin poika pääsi puosuntuolissa mastoon keikkumaan. (P. oli jo lapsuudessa ihastellut lipputankoon vedettyä Vaahteramäen Iidaa.) Naapurin lippusiima oli katkennut ja ison nostin jäänyt killumaan yläilmoihin. Puosu jäi kuvaamaan naapurin pojan ponnistuksia, kapu askarteli salongissa lisää narua Moon Merelin juhlalippujen väleihin.

Ja ylös ne liian pienet sitten nostettiin.

Vaan onneksi suomalaisella on grilli. Lihat ja tofut koriin ja menoksi. Automatkalla kotisatamaan oli kuultu radiosta, että suomalainen syö kesän aikana keskimäärin keskimäärin 27 grillimakkaraa, suuren osan niistä juhannuksena. Kauppoihin toimitetaan juhannusviikolla kolminkertainen makkaramäärä normaaliin viikkoon verrattuna. Puosun ei tarvitse miettiä, kuka hänen 27 makkaraansa syö. Se on kapu. Tai no, ehkä 25. Ei ihan absolutistiksi sentään heittäydytä.

Grilli oli kumminkin varattu. Ja siellä oli outoa väkeä: Eivät paistaneetkaan makkaraa! Vaan lettuja. Menivätkö tilastot nyt vinksalleen... Nälkäinen, vastoinkäymisten runtelema kapu odotti huokaillen vuoroaan, puosu innostui dokumentoimaan kokkausta. Lettujen sekaan paiskattiin voijärkäleitä, fariinisokeria ja - mitä mitä - konjakkia! Ja sitten sytytettiin kokko! Ihan siihen muurinpohjapannulle. Voi ihmettä. Vastarannalla loimotti oikea juhannuskokko. Eihän tässä tiennyt, mitä kuvata...

Kokkausporukka oli hauskaa väkeä, kerrassaan riemukasta, naapuriveneen puosuntuoliväki myös kertakaikkisen mukavaa. Lila, 8 v sataman toiselta laidalta sydänystävystyi kanssamme, ja pari muuta nuorta matruusia ryhtyi mielellään puosun yhtiökumppaneiksi, kun hoidettiin Elisaaren jätekuljetuksia sup-laudalla. Sekajätteet piti nimittäin vielä vastapäiseen Orslandetin saareen. Tällainen yritystoiminta oli tuttua muutaman vuoden takaa, eri henkilökunnan kanssa hoidettuna vain. Ei pop up- vaan sup up -firma? Tällä kertaa saimme vielä matkan varrelta ihan maksavan asiakkaan! Palkkana limupullo per roskakuski.

Kapu päätti täyttää leposäkkituolin raskaiden juhannuskokemustensa jäljiltä. Tai oikeastaan tuulen se oli tarkoitus täyttää. Olisipa vain tuullut...

 

 

 

 

 

 

Mutta huomaatteko: Kyllä se päivä vielä paistaa risu... saaripöheikköönkin, kun juhannusaatosta yli päästään! Ja kapulle lohdutus: Juhannus on vain kerran kesässä, vaikka joulu on joka vuosi.

Eiköhän lähdetä kotiin ripustamaan niitä pikkulippuja parvekkeen koristukseksi. Ja putsaamaan punaviinitahroja sun valkoisesta purjehduspaidasta.