Viisi viikkoa lomaa - mistä? Ajatus aalloilla keinumisesta houkuttelisi vastaamaan: Ihmisten odotuksista. Reagoimisesta ihmisten reaktioihin. Tuntosarvet naulakkoon ja aalloille... Meneekö se niin?

Viimeisen työperjantain ’muistanko hoitaa kaiken’ -paniikin jälkeen tulee ’pääsenkö lähtemään töistä niin aikaisin, ettei kapu hermoile’ -huokailu. Sitä seuraa ’miten lapsenpienet kestävät purjeveneen verkkaista etenemistä’ -murehtiminen. Ja jo sitä ennen huoli: ’miten selviytyvät ilman sielullisia vaurioita pakkaamis-, unohtamis-, kantamis-, palaamis-, ähisemis- ja puhisemisseremonioista’. Siis kapun ja puosun.

Unohdettuani töissä varmasti jotakin oleellista kirmaan loman alun pyörteisiin. Kas, anoppikin on poikennut kylään.

Tai avoanoppi. Hän on onneksi hauska ihminen - ja jo hänen korkea ikänsä muistuttaa siitä, että kaikenlainen stressaamisen on hölmön hommaa.

Pikkumatruusien on määrä matkata kanssamme viiden päivän verran. Siis ihmisten odotuksia ja reaktioihin reagoimista on lomasta huolimatta luvassa. Ehkä kyseessä on pehmeä lasku. Ainakin jotain mieltä pehmittävää on yhteisissä hetkissä. Kun pohdimme kuusivuotiaan tulevaa talonrakennusprojektia. Kun syömme keulakannella sipsejä ja hihkumme keinuessamme ohi porhaltavien moottoriveneiden aalloissa ylös, alas.

Näinkin pitkälle siis päästään alun lähtöpuuskutuksen jälkeen. Kurjaa on ainoastaan se, ettei tuule. Keulassa voikin herkutella vain, kun edetään moottorilla. Tai vähän kurjaa on tietysti myös paksu, vihreä sinileväpuuro, jota on jopa Porkkalanselällä. Helle on saapunut Suomifinlandiaan. Lämpötila hellii, vesi ei värähdäkään. Sen vihreydessä tanssii miniatyyristä kärpäskansaa. Sinilevä ei muuten ole levää - eikä siis näytä järin siniseltäkään. Meitä on huijattu. Myöhemmin Elisaaressa googlettaessa selviää, että sinilevä on pohjimmiltaan hyvis. Tai sinibakteeri. Se kuuluu niihin harvoihin eliöihin, jotka kykenevät sitomaan typpeä ilmakehästä. ”Sinibakteerit tuottavat ja vapauttavat happea yhteyttämiseen sivutuotteena, ja tämän on nähty muuttaneen maapallon varhainen happiköyhä ilmakehä nykyisenkaltaiseksi paljon happea sisältäväksi.”

Nyt hyvisbakteerit ovat kuitenkin vallanneet koko Suomenlahden. Itämeren syvänteistä on kuulemma vapautunut fosforia ja helle on kruunannut menestyksen. Epäilemättä ihmisenkin toiminta lisää fosfori- ja typpikuormaa. Maatalous, jätevedenpuhdistamot, kalankasvatuslaitokset...

Tulee keskusteltua merten tilasta myös pikkumatruusien kanssa, taas tuntosarvet pörhöllä: Miten puhua asiasta niin, etteivät ahdistu vaan innostuvat pelastustalkoista? Muustakin tulee keskusteltua paljon, kun venereissulla lähekkäin eletään. Esimerkiksi Elisaaren saunassa transseksuaalisuudesta. Kahdeksanvuotias on kiinnostunut. Kapu puolestaan on ahdistunut. Menneen maailman asenneilmaston rippeet eivät hellitä helpolla. Miten tämä tilanne nyt sitten hoidetaan? Ettei aikuisen huokailu synnytä lapsille negatiivisia mielikuvia. Loma alkaa vaikuttaa mitä suurimmassa määrin ihmistasapainoilulta ja tunnetaitotyöltä.

Mutta onneksi Elisaaressa on sinilevää vähemmän kuin matkalla, lautoista ei tietoa, joten uimaankin pääsee! Liki 30 asteen lämpötilassa se on huojentava juttu, se! Tietysti pääsee myös läpsyttelemään kumiveneen airoilla vedenpintaa. Ja saunomaan! Kun ei muuten kuuma ole.