Grinda

LAT 59° 24.858'N
LON 18° 33.339'E

Puosu tepastelee metsätiellä; miettii, mikä kaivo on ruotsiksi; löytää lampaita; popsii aamiaiseksi mustikoita ja päätyy Grindan pohjoiselle laiturille, jossa istuskelee rennosti yhteysaluksen odottajia. Tutustuu ruotsalaiseen perhoseen.

On meneillään aamuinen seikkailuretki: yksin, koska kapteeni nukkuu vielä veneessä. Ruotsalaiset tuntuvat liikkuvan pareittain tai ryhminä, förstås. Isä ja tytär pumppaavat kaivosta vettä juomapulloihinsa. Se on siis juomakelpoista! Puosukin päättää maistaa. Vesi on ilahduttavan raikasta - ja sillä on myös muistia parantava vaikutus. Kaivohan on ruotsiksi brunn.

Puosu seikkaili rantateillä jo Furusundissa (LAT 59° 39.656'N, LON 18° 55.070'E), joka oli ensimmäinen rantautumispaikkamme Ruotsin puolella aavan vauhdikkaan ylittämisen jälkeen. (Lienee tarpeetonta kertoa, miten hurmaavaa oli viilettää karheankohisevalla merellä veden pärskähdellessä joka keulan tömähdyksellä...)

Furusundin rannat olivat täynnä ihastuttavia mökkejä ja huviloita, joissa on kesäasunut moni ruotsalainen taiteilija. Vastaan tulevat ruotsalaisryhmät tervehtivät tuntematonta puosua iloisin Hej-tervehdyksin. Se oli hurmaavaa.

Ruotsalaiset kirppissukatkin ovat niin iloisia.

Grindaan rantautuminen oli sitten lievä mahalasku. Ruotsalaisen moottoriveneen kapteeni oli sitä mieltä, ettei hänen veneensä viereen mahdu. Tilaa oli kyllä, varsinkin, kun veneet keinuivat harvakseltaan laiturissa. Omaa poijua meille ei ollut tarjolla, mutta monessa poijussa näkyi kolmekin kiinnitystä. Konfliktia välttääksemme peräännyimme. Onneksi laiturista oli lähtemässä yksi vene, joten satamahenkilökunta viittilöi meidät vapautuvalle paikalle.

Kun seuraava tulokas suuntasi ynseän kapteenin veneen viereen, autoimme tomerasti mahtumaan...

Ehkä ruotsalaisena olokin on yksilölaji.

Muuten täällä on ihana meno. Musiikkia rantaravintolassa, jammailevia ihmisiä, kalliolta mereen hyppiviä lapsia. Edelleen aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa. Huisi kuumuus.