Lõunaranna

LAT 58° 32.465'N
LON 23° 19.140'E

Matkalla Lõunarannaan nähtiin toinen vene(!) Niille, jotka eivät ole Viron-saarihyppelyämme aiemmin seuranneet tai itse näillä vesillä liikkuneet: Meri on täällä koko lailla tyhjä.

Toinen vene tuli jopa kuuloetäisyydelle. Sekin oli suomalainen, Kuivastuun menossa.

Puosu ei halunnut Kuivastuun, koska siellä lauttarannan kupeessa oli jo tulomatkalla värjötelty. Määränpäästä vähän keskusteltiin. Puosu soitteli - ja tällä kertaa kapu onneksi myöntyi. Rantauduttiin pikkuruiseen Lõunarannan satamaan. Syvyys riitti, ja touhukas venäläinen nuorimies auttoi meitä rantautumaan. Laiturissa oli kaksi aisaa molemmin puolin, mikä tarkoitti kahdeksaa venepaikkaa. Lisäksi kylkikiinnityspaikka löytyi muutamalle veneelle rannansuuntaisesti. Olimme kumminkin ilmeisesti ainoat venevieraat. Naapuriveneet olivat keränneet itseensä seittiä jo jonkin aikaa; ne vaikuttivat tylysti hylätyiltä. Rantatie päättyi betonilaituriin, joka selvästi oli täkäläisten kesänviettopaikka. Saimme seurata kalastusta, piknikkejä ja uimahyppyjä sitloodasta käsin. Ja onkimisesta täälläkin kovin innostuneet paikalliset kokeilivat kalaonnea tietysti myös vierasvenelaiturilla.

Päätimme tuoda oman lisämme kesätapahtumiin ja järjestimme Moon Merelin vuodevaate-esittelyn. Toiminnan vahingot: yksi mereen mennyt tyyny.

Ei se tyri, joka ei yritä.

Lõunaranna vasta olikin yrittämisen tyyssija. Harmaan, laatikkomaisen satamakonttori-baarin sisältä löytyi hyvät löylyt vihdan kera (jätimme oikaisematta, että vastan). Breakfastia ehdotettiin seuraavalle aamulle. Rakennuksen pihapiirissä koreili monenmoista pikkiriikkistä mökintapaista. Jopa nurmikolla nököttävän venevanhuksen kajuuttoja vuokrattiin lomalaisille.

Mökkiasukkaita olikin enemmän kuin veneilijöitä. Vanttera monirotubuldoggi vahti keppiään nurmikolla, trampoliini seisoi tyhjillään. Tunnelma satamakonttorin liepeillä oli jotensakin intiimi. Nuoria pyöri ulkona ja baarissa, osa ilmeisesti yrittäjän omaa jälkikasvua. Pihalla kävi oluella täkäläisiä miekkosia päivittelemästä, miten eilen tuli otettua päris palju. Omistaja jutusteli sujuvasti kaikkien kanssa, tarjoili kaljat, kahvit ja tortillat. Puosu kirjoitti yhden ulkopöydän ääressä iPadilla blogiaan, koska Wi-Fi ei yltänyt venelaiturille asti. "Sille on syynsä", hymyili omistaja.

Mies kertoi myös sellaisen mielenkiintoisen seikan, että satamaan johtavat lateraalimerkit olivat omistajana ja yksityisyrittäjänä hänen vastuullaan. Se vähän hämmästytti puosua ja kapua. Eri maissa on kuulkaa erilaista.

Lateraalimerkki - ja toinen asiakasvene! Ruotsalainen tällä kertaa. Mahtavatko varata vihtasaunaa?