Sommarö

LAT 59°53.984'N
LON 023°24.631'E

Täällä Ploki-kirjan kirjoittaminen alkoi kaksi vuotta sitten. Kiikuimme suunnilleen tällä samalla laituripaikalla vanhan rouvan sitloodassa, salonki oli ripustettu täyteen pyykkiä. Ilman täytyi olla harvinaislaatuinen, kun pyykki kuivui veneessä.

Kännykkä sen sijaan kastui: molskahti mereen Ahdin viestintävälineeksi. Ikiajoiksi. Tällä kertaa ehkä käsittelen puhelinta vain veneen sisätiloissa... Se on kovin tärkeä viestintäväline. Ja sitä paitsi kamera. Tulevaisuudessa sillä voi varmasti myös keittää kahvia.

Kun sateisella säällä tai loppukesän pimeinä iltoina lojumme salongissa lojumiseen hieman liian kapeilla sohvilla, kapteeni surffaa useimmiten tabletillaan ja puosu pitää yhteyttä ulkomaailmaan kännykällä. Eli toissa kesänä puosua uhkasi vakava yhteiskunnasta vierottuminen.

Toisaalta irtiotto voi olla hyvästäkin, ainakin määräaikainen. Ihmisten keskinäisissä riippuvuusverkostoissa (joita yhteiskunniksi kutsutaan) jyllää kaikenlaisia voimia, motiiveja ja vaateita - positiivisia ja negatiivisia. Skannaaminen ja tilanteen arviointi vie päivittäisestä energiasta valtaosan. Joskin sosiaalisuudesta tietty saa myös voimia. Monimutkainen kudelma. Toisaalta melkoinen seikkailu myös.

Eilen illalla kännykkä kertoi huimia asioita menneisyydestä. Sukujen historioista kiinnostunut ex-lanko viestitti löytäneensä 1930-luvun alussa kadonneen isoenoni tietoja. Kävi ilmi, että parempaa elämää ja yhteiskuntaa Neuvostoliitosta etsimään lähtenyt mummoni veli oli ajanut kolhoosilla traktoria, kunnes hänet vuonna 1938 oli vangittu ja tuomittu kymmeneksi vuodeksi Siperiaan. Kaksi vuotta myöhemmin hän oli kuollut siellä.

Yhteiskunnissa on aina jyllännyt kaikenlaisia voimia, motiiveja ja...

Nuorimies oli yksi yhdentoista lapsen sisarussarjasta, josta vain kolme selviytyi aikuisikään. Lapsia haudattiin lähes yhtä usein kuin synnytettiin. Siis oikeastaan nuorimies oli yksi kolmesta, kuten mummonikin. Veljen lähdettyä paremman elämän perään mummoni oli yksi kahdesta. Heidän äitinsä elämän ajatteleminen puistattaa.

Vaikuttaa siltä, että lähtipä sukuhistorioita tutkailemaan isän tai äidin puolelta, vastaan tulee raskasta tarinaa.

Kuin pisteenä i:n päälle juuri tänään tänne Sommaröhön on saapumassa se isän puolen pikkuserkku, josta kerroin kesän alussa. Mies, joka irrotti keulaköydet ja päätti asustaa veneessä. Jonka tapaan nyt ihkaensimmäistä kertaa. Tämän miehen isoisä kuului veljessarjaan, joka äidin lapsivuodekuoleman jälkeen päätyi lastenkotiin...

No niin. Ehkä keskitymme pikkuserkun kanssa kryssimisiin, rantautumisiin ja muihin meriseikkailuihin...

Ploki-kirjan kaikkien aikojen ensimmäisen tekstin lopussa oli tästä samasta kohdasta napattu kuva.