LAT 59° 57.154'N
LON 022° 22.151'E

Jälleen on koettu uudenlainen rantautuminen. Pyörimme moottori putputtaen yli puoli tuntia paikallamme ja odotimme sukeltajan poistumista. Hän etsi kuulemma kadonnutta ankkuria; enempää tarina ei meille avautunut. Muita mahdollisia paikkoja ei ollut kuin tämä, eikä tämäkään maailman mahdollisimmalta vaikuttanut. Nyt on samassa poijussa kiinni kolme venettä: laidoilla purjeveneet, keskimmäisenä alumiini-Buster. Viimeksi mainitun poistuminen jommankumman purjeveneen ankkuriliinan alitse tulee olemaan mielenkiintoinen operaatio.

Högsåra on meille vanha tuttu paikka. Täällä on maisteltu Farmors Cafén unelmakakkuja ja valokuvattu lampaita ennenkin. Juhannustakin vietimme joskus täällä: vene kyläsatamassa ja varsinaiset juhannusiloittelut Kejsarhamnissa salon ympärillä. Kuuntelimme sujuvasti ruotsinkielistä yhteislaulantaa, ja kapteeni innostui jopa köydenvetokisasta, koska Jussin ja Minnan lapsetkin osallistuivat.

Tuttu kaveripesue on täällä myös tänään. Vilma, jonka vaippoja vaihdoin Ahvenanmaan-purjehduksella, juoksuttaa nyt satamissa venekoira-Kassua, houkuttelee saarissa liikuskelevat kissat syliinsä ja ruinaa itselleen kania, marsua ja hevosta. Muun ajan Vilma nahistelee 8-vuotiaan pikkuveli-Veetin kanssa.

Viime kesänä Jussi lupasi meille käyttöön veneensä, jos ottaisimme kaupan päälle myös miehistön...

Meillä on tosin haave ikiomasta miehistöstä. Aloitimme veneilyn vasta siinä vaiheessa, kun omat lapsemme olivat jo isoja: osa aikuisia, osa teinejä. Kummankaan ikäiset eivät tulleet osaksi tätä harrastusta, mutta jihuu: seuraavan sukupolven miehistö on jo kasvamassa. Neljävuotias Valtteri purjehti kanssamme tämän kesäreissun viisi ensimmäistä päivää. Ehkä ensi kesänä seuraan liittyy myös Viivi, todennäköisesti henkilökohtaisen assistentin avustuksella. Viivi on tuolloin kolmen vanha.

(Päivämäärä on taas vaihtunut: 10.7.2014.)
Vanhat somat asiat tuntuvat säilyvän Högsårassa. Sämpylöitä, piiraita ja täytettyjä lettuja voi hakea aamuin, illoin lämpölaatikoista ja jättää maksun niiden vieressä olevaan lippaaseen. Vanhanaikaisen ihanaksi sisustetussa Farmors Caféssa voi yrittää olla ostamatta kakkupaloja, mutta todennäköisesti epäonnistuu. Tänään Cafén kulmilta löytyi kaikkea hernesopasta keppihevosiin sekä hurjasti väkeä. Satuimme tänne sopivasti viettämään Högsåra-päivää.

Mutta Högsårassa on myös joka kerta jotakin uutta, tällä kertaa esimerkiksi kyläsataman venelaiturin kupeeseen avattu baari. Paikka on ollut avoinna peräti kaksi päivää; jääpalakonekin on vasta matkalla tänne. Se tulee tarpeeseen; aurinkoterassilla oli niin lämmintä, että saunaan siirtyminen tuntui lähes tarpeettomalta.

Saunan jälkeen istuttiin puolille öin Jussin ja Minnan veneessä hyttyskarkottimen savussa iltajuomat lasissa. Aina jossakin vaiheessa seurustelua jutut käsittelevät merimatkaa, jolla miesporukka haki ko. veneen Saksasta. Se oli tosipoikien reissu: huisinhurjaa merenkäyntiä ja urhojen selviytymistä. Oli varmasti oikeastikin. Minä olen purjehtinut vain suhteellisen säyseillä säillä, kiitos tarkan kapteenin - joka tällä hetkellä kuorsaa autuaana kohti huomispäivän linjatauluja ja väylämerkkejä.
 

Nätti vene
 

Nättejä lampaita
 

Uutta Högsårassa ovat tänä kesänä myös turisteja varten pystytetyt kyltit.
 

Yksinkertaisiakaan turisteja ei ole unohdettu.