Puosu istuu tuulisessa sitloodassa maailmoja miettimässä. Laituriin on lipunut kaksi perinnepurjehdusalusta. Suloisia! Liikuttavia. "Elettiinpä ennenkin", ne kuiskivat nykyihmisille, jotka räpläävät puhelimia moottorivenejärkäleissään Stora Svartössä armon vuonna 2019.

perinnepurjehdus.jpg

"Eletäänpä nytkin", järkäleveneilijät vastaisivat, jos kuulisivat kuiskeen. Ja tosiaan: alkavat grillata ystäviensä kanssa. Pumppaavat sup-lautansa pinkeiksi, nauravat, kisailevat ja molskahtelevat. Vuosisadat kuluvat, mutta ihminen tarvitsee samoja asioita: ruokaa, suojaa, yhteyttä toisiin. Turvallisuuden tunnetta ja vaaran viehätystä.

Puosua kiinnostaa tuulisessa sitloodassa erityisesti se, miten ihmisen tarinaa kerrotaan. Kuvilla aloitettiin alkuhämärissä. Matkan varrella kehitettiin kirjoitus ja kirjapainotaito. Olivatkin tosi pop. Nyt on vloggaus, tubetus, meemit ja emojit. Kuva palasi voimallisena. Puosun edessä sitloodan pöydällä lojuvat romaani, runokirja, ruutuvihko ja kynä. Lähimpänä välkkyy kuitenkin älykännykkä. Kivasti ovat somekamut reagoineet eilisiin ilta-aurinkopostauksiin (tähän virnistävä emoji).

aurinko%20saareen.jpg

Puosu on maailmojen sekoitus. Jos näitä blogitekstejä ei enää tämän jälkeen ilmesty, hän on siirtynyt tubettamaan. Tai jäänyt saariston kätköihin värkkäämään luolamaalauksia.