Venepaikkamme on nyt todellakin Soukan rannassa. Sanamuunnoksista huolimatta. Venekerhoista näpertämäni Excel-taulukko osoittautui sikäli turhaksi, ettei mistään vastattu tiedusteluviesteihin. Soukan venekerhoon kapteeni rimpautti. Kaikista kerhoista juuri sen laitureille on muuten pisin kävelymatka joukkoliikennepysäkiltä.

Myös talvisäilytysasiat ovat lähes hallinnassa. Kävimme hakemassa pukkitarran venekerhon toimistosta. Pukit tosin puuttuvat. Ja vene.

Lupaavasti alkanut projekti jumiutui peräsimen kustannuksiin. Ensin saimme siis tietää, että peräsimessä oli vikaa. Sitten ilmeni, että se piti kokonaan vaihtaa. Venettä myy hollantilainen moottoriveneliike, joka on saanut vaihdossa tämän poloisen purjeveneen niskoilleen. Tai oikeastaan myyntityötä tekee liikkeen puolesta välittäjänä toinen liike, joka asioi ostajan venevälittäjän kanssa, joka sitten välittää tietoa Pohjan perukoilla odottavalle kapteenille ja puosulle. Keep it simple? Tässä mielenkiintoisessa ketjussa on kulkenut monenlaisia viestejä. Aluksi myyjän mielestä veneen valmistajan kuului maksaa uusi peräsin, koska kysessä oli vain kolme vuotta vanha vene. Seuraavaksi ostajan olisikin pitänyt maksaa puolet peräsimen hinnasta, koska veneeseen asennettaisiin tuliterä osa. Ostaja ei halunnut maksaa puolta peräsimen hinnasta, koska sopimuksen mukaan mahdollisten korjausten maksaja oli yksiselitteisesti myyjä. Sitten saatiin tietää, että uuden peräsimen toimitusaika olisi 2-3 viikkoa.

Peräsintä on siis odotettu hartaasti. On myös odotettu, että myyjäliikkeen välittäjän kanssa asioiva venetarvikeliike kertoisi autopilotin ja asennuksen hinnan. On odotettu kaiken tämän odottamisen ohessa Kreikkaan matkustaneen suomalaisen venevälittäjän palaamista takaisin ketjuun. Peräsimen tulon jälkeen on odotettu veneen toista tarkastusta. Piti odottaa vielä lisää, sillä tarkastajan odottava vaimo alkoi kesken kaiken synnyttää. Epäselväksi jäi, syntyikö tyttö vai poika, montako grammaa tulokas painoi ja voiko äiti hyvin. Näistä asioista ei myyntimiesten viestiketju valitettavasti kertonut mitään.

Mitä nyt sitten odotetaan? Ainakin tietoa autopilotin asennuksesta ja veneen kauppakirjaa sekä laskua. Sitten pääsemme ehkä odottelemaan lentokentälle valtavien kapsäkkien kanssa. Ai hurja.

Veneellä on vamasti meitä jo kova ikävä. Minusta se näyttää kaipaavalta:

 

Älä sure, täältä äiti ja isi tulevat hakemaan sinut uuteen kotiin. Odota nyt vielä vähän aikaa kiltisti. Tulemme todennäköisesti ihan sinne Port Zélandeen asti. Ja sitten lähdetään Kielin kanavaa pitkin seikkailemaan sinun kanssasi. Siellä on kanavasulkuja ja muita jänniä jutskia, joista äidillä ja isillä ei ole tuon taivaalista kokemusta, mutta sellaista elämä on. Ihan huisia.