kotisatamasta Klobbenilta
LAT 60° 08.173'N
LON 24° 38.891'E

...Dragesvikeniin
LAT 59° 58.997'N
LON 24° 25.508'E

Minulla on reipas mutta hajamielinen miehistö. Heittivät niskaan lokakuun Hollannin-keikalta tutut vermeet ja lähtivät Suomi Finlandian toukokuun raikkaisiin tuuliin. Unohtivat matkasta aurinkolasit, saippuan ja - auts - leivät. Vaikutti uhkaavasti siltä että edessä oli karppausreissu ...kunnes muistivat, että oluessa on viljaa. Puosun täytyy ilmeisesti sekoittaa leivän päälle tekemänsä chili-salsa kaljaan.

Parhaillaan kellun ainoana vierasveneenä Porkkalan Dragesvikenissä. Tällaista ei kapteenille ja puosulle kuulemma ole koskaan aikaisemmin tapahtunut.

Olen ymmärtänyt, että moni muukin asia on eri lailla nyt kuin silloin, kun isäntäväkeni seilasi exällään. Olen kuunnellut tarinoita vanhasta rouvasta ja yrittänyt suhtautua tilanteeseen kypsästi: En voi olla heidän ensimmäisensä, se joka johdatti merenkulun iloihin, mutta turha katkeroitua. On kuitenkin tosi imartelevaa kuulla hilpeitä hihkaisuja:
"Hei, mä seison suorassa!"
"Hei, tää tottelee ohjausta!"
"Voiko kryssiminen olla näin helppoa?"

Elämä muuttuu. Minun. Heidän. Nyt olemme yhdessä, ja tärkeintä on tämä hetki. Menneisyys on meripeikkomuistoissa ja tulevaisuuden seikkailut odottavat tulevaisuudessa. Hyvä niin.

(Kannelta kuului juuri kiljahdus: "Ankkurilla kaukosäädin? Hehheh hihii haaa aaah iihhihihiii... aaaa uiuiuiiii...)"

samppanjafenderi.jpg

Kevään ensimmäisen reissun samppanja olikin tällainen raittiusseuraversio. Mutta kuka nyt skoolata haluaisi (*), pääasia, että vierasvenesatamalla on tarjota ruisleipää. Kauppa on kuulemma melko tyyriin Dragesvikenin ehdoton valttikortti. Nyt siellä tosin leivät huutelivat seurankipeinä saippuoille tyhjien hyllymetrien päähän. Ja kassan nuori neitonen häkeltyi kuullessaan sanan laiturimaksu. Taisi olla kevään ensimmäinen hänellekin.  

(*) oikea vastaus: puosu