Säpinää Solsidanin varjossa. Ei, en nyt puhu tv-sarjasta, vaan Dalarön Askfatshamnenista (5908 N 1824 E).

Huomattavin säpinä sijoittuu iltamyöhällä veneilijöiden pyykkitupaan. Paikalla on åtminstone neljä pyykkäriä. Miten meidän pyykit on nostettu kuivaajasta, vaikka ne ovat märkiä? Meidänkin oli märkiä. Tää sukka ei oo meidän. Onkohan koneessa vikaa? Se näyttää vaan E-koodia. Hei, jos teidän pyykit oli märkiä, kone ei varmaan oo huuhdellut niitä. Laita erillinen huuhtelu. Ja sit centrifugering. Mikä se on? Jaa linkous! Hei, opin uuden sanan! Onko tää sukka teidän? Ei huuhtelua saa päälle, kun tässä on tää E-jutska...

Kaikki tietty på svenska. Kapteeni tuijottaa kuhinaa suurin (huvittunein) silmin, yritän tulkata. Kyllä tästäkin selvitään. Seilorit on sitkeitä.

Sauna onnistutaan saamaan päälle. Tai siis kapu onnistuu. Nähtyäni namiskataulun pyydän välittömästi teknisen asiantuntijan paikalle. Saunassa ei ole tungosta, mutta sentään yksi toinenkin nainen kapuaa lauteille. Nynäshamnissa olin saunonut privaattilöylyissä, kuten kuulemma myös kapu miesten puolella. Ilmeisesti vain suomalainen menee 30 asteen helteellä 90-asteiseen saunaan. Kummasti virkistää. Mutta sitä ei ruotsalainen ymmärrä. Paitsi että nyt siis myös ruotsalaisnainen on kavunnut lauteille. Ruotsalaisoletettu. Nainen kysyy löylyä heittäessään minulta iloisesti finskaksi: ”Oletko Suomesta?”

Anne on tullut 13 vuotta sitten Savosta Ruotsiin, avioitunut täällä ja saanut kaksi poikaa. Onpa mukavaa jutella purjehtimisesta, lapsista, ruotsalaisuudesta ja suomalaisuudesta miettimättä sanojen sukua, taivutuksia ja verbien aikamuotoja. Anne on aloittanut miehensä kanssa purjehduksen vasta hiljattain Albin Alfalla. Suloista. Meidät meripeikkoiluun johdattanut vanharouva oli Albin Vega. Olemme siis Annen kanssa käytännöllisesti katsoen lähisukulaisia.

Askfatshamnen vaikuttaa kaikin puolin söpöltä. Hyvä että valitsimme tämän, emmekä niemen toisen puolen Hotellbryggan-satamaa. Näen sen seuraavana päivänä, kun kävelen villojen ja puumökkien reunustamia teitä pitkin toiselle puolelle. Keskustassa näen jopa joukkoliikennettä(!) Tullhuset vaikuttaa jostakin syystä puoleensavetävältä. Siellä on turisti-info ja museo. Sisään siis.

Dalarön historia kietoutuu samaan tapaan luotsi- ja tullitoiminnan ympärille kuin toissa kesänä tutuksi tulleen Sandhamnin. Museo esittelee molempia aktiviteetteja - kuten myös menneisyyden raakoja meritaisteluita.

Tämä ei ole ruotsalainen avoauto vaan kanuunan lavetti.

Päälle päätteeksi Dalarön historian kesiin asettuu porvarisväen kylpylä- ja kesäasukaselämä. 1800-luvulla(kin) sosiaaliset maailmat elivät rinnakkain. Dalarön vakituiset asukkaat olivat etupäässä tulli-, luotsi- ja kalastajaväkeä. Henkensä pitimiksi he mm. vuokrasivat asuntojaan kesävieraille ja asustivat itse kesäajan pienissä mökeissä. Luotsit vuokrasivat myös veneitään. Kalaa myytiin. Jakoa työ- ja vapaa-aikaan ei tunnettu. Vasta vuonna 1938 säädettiin laki, joka  takasi kaikille ruotsalaisille kahden viikon loma-ajan. Onko vasta-sana paikallaan? Miten Suomessa? Googlen avulla tietoa taas löytyy: ”Lakisääteisen kesäloman historia alkaa vuodesta 1922, jolloin säädettiin työsopimuslaki. Siinä määrättiin yleisluontoisesti ja ei-sitovasti 4-7 päivän vuosilomasta.” Pitkä matka on kuljettu molemmissa maissa kesään, jolloin kapu ja puosu voivat purjehtia viiden kesäisen viikon verran Itämeren saaristoissa.

Kesän 2018 odysseia starttasi Hangosta, Itämeren Portin ääreltä. Mikähän tämä portti on...

Tullhusetin elävä Google on Åste, jugoslavialaissyntyinen valkohapsinen turisti-infon työntekijä, joka haluaa kertoa suomalaisturistille monta tarinaa lähtien Britannian kuninkaallisten Dalarön-vierailusta vuonna 1956 ja päätyen nyky-Tukholman lähiöiden väkivaltaisuuksiin. Myös ruotsinkielinen purjehdusterminologia käydään läpi, samoin muutamat kuuluisat historioitsijat ja tanssijat. Puoliakaan ei puosuparka muista taaperrettuaan puuduttavassa helteessä takaisin veneelle Askfatshamneniin. Auts. Olisi pitänyt kysyä Åstelta, mistä sataman nimi juontuu. Askfat tarkoittaa tuhkakuppia. Onkohan täällä Ruotsin sikariporras karistellut huvijahdeilta tuhkia lahdenpohjukkaan 1800-luvulla?