LAT 59° 58.736'N
LON 23° 54.647'E

Kiitos Moon Merelille raportoinnista. On selvästi aika siirtää lähetys takaisin puosustudioon.

Vähittäisen toipumisen merkkejä on havaittavissa, kynä ehkä pysyy jo kädessä. Myös sulamista on tapahtunut Porkkalanselän pirtsakoiden tuulien jäljiltä. Vaatetus merellä oli vakuuttava: purjehdushaalarin alla toppahousut, kaksien sukkien päällä villasukat, teddyfleecen päällä untuvatakki. Eikä meren möyrintä selällä jäänyt paljonkaan jälkeen viime lokakuun myräköistä. Tai no, ehkä kuitenkin.

Mutta sitten tultiin siis Elisaareen. Tämä on sellainen taikapaikka, jossa tuntuu aina olevan kesä. Valokuvausretki ilta-auringossa irrotti stressin rippeet mielestä.

Satamayrittäjä on ilmeisesti vaihtunut. Kahviossa oli myytävänä tässä vaiheessa kautta vain sipsejä ja jäätelöä. Sattuneista syistä ostimme sipsejä. Satamamaksut uusi yrittäjä rahasti ystävällisesti, mutta saniteettitilat pysyivät lukittuina. Vaan sellaista elämä on ihmisten maailmassa, veneilijöidenkin. Epätäydellistä.

Elämä on myös venen sisustuksen miettimistä ja rantautumiskonjakin siemailua, ehkä toisenkin.


Toukokuinen ruuhka Elisaaressa
 

Aurinko valaisi kiltisti juuri Moon Merelin, kun puosu seisoi laiturilla kamera kädessä.



Elisaari on sydämellinen paikka.