perjantai, 21. heinäkuu 2017

S/S Park Victory

Utö

LAT 59° 46.944'N
LON 21° 22.268'E

Jouluhauki oli syöty. Juhlalakanat oli laitettu vuoteisiin kotiin tulleita lapsia varten. Juhlalakana tarkoitti ehjää lakanaa. Oli vuosi 1947, sota takana, pulaa syöttävästä ja päälle puettavasta. Luotsin perhe Utön saarella vietti joulupäivää. Oli kätköistä esiin kaivetut koristeet, kynttilänvaloa, kotoista jutustelua.

Mutta juhlan vietto keskeytyi. Tuli viesti merihädästä. Perheen luotsi-isä oli juuri työvuoronsa hoitanut ja luotsien vuorojärjestyksessä siten viimeisenä. Koska hänetkin hälytettiin apuun, täytyi olla tosi kyseessä.

Olikin. S/S Park Victory, yhdysvaltalainen kivihiililastissa kohti Helsinkiä matkannut höyrylaiva oli haaksirikkoutunut. Se oli lumimyrskyssä jo aattoiltana ankkuroitunut Lillharun lähelle odottamaan aamua ja meren rauhoittumista, mutta ankkurit eivät olleet pitäneet myrskyssä. Alus oli ajautunut lukuisia kertoja karille ja lopulta katkennut. Sen jälkeen Park Victory oli uponnut 20 minuutissa.

20170721_142014-01.jpg

Luotsi-isä lähti Utön muun miesväen kanssa ankaralle merelle tekemään, mitä tehtävissä oli. Meri ottaa ja antaa, ja sen äärellä ihminen on kovin pieni. Ulkosaaristolaisissa tämä tieto on lujassa kuin verenkierto. Naisväki valmistautui vastaanottamaan mahdollisia merestä pelastettuja. Juhlalakanat joutuivat tykkänään toiseen käyttöön kuin alunperin oli tarkoitus.

Ensin piti kahlata korkeissa kinoksissa rantaan, jonne miehet oman henkensä kaupalla pelastivat veden varaan joutuneita. Perheen 150cm pitkä äiti yritti keventää tunnelmaa kinosten syövereistä julistamalla, että kyllä hänkin olallaan yhden korston kantaa. Sai lähestulkoon kantaakin. Hänen hoivattavakseen koitui mereen alusvaatteisillaan joutunut kaksimetrinen merimies, pitkä tukka silmillä, veteen laivasta vuotanutta öljyä hiuksissa ja vaatteissa, kylmästä liikuntakyvytön. Ties millä ponnistuksilla äiti sai hoidokkinsa kotikammariin. 17-vuotiaalla tyttärellä oli oma raahattavansa, vielä huonommassa kunnossa ollut merimies.

Pelastettuja riitti Utön muihinkin mökkikammareihin. Yksi jo lähes menetetty mies elvytettiin laittamalla hänet yöksi talon 5-vuotiaan pojan petikaveriksi vällyjen alle. Pienen pojan lämpö toi pelastuksen.

Sen verran vielä tarinamme luotsiperheen äidin ponnisteluista, että hän oli lähes epätoivoinen pestessään öljyä merimiehestä. Edellisessä teurastuksessa valmistettua saippuaa kului, samoin lämmitettyä vettä, mutta miehen iho pysyi tummana. Piste. Ei ollut Utössä ennen nähty näin mustaa ihmistä. 

S/S Park Victoryn 48 hengen miehistöstä pelastui 38. Kymmenen kuoli hypotermiaan. Utön rukoushuoneen kymmenhaaraisessa, hopeisessa kynttelikössä on lueteltu menehtyneiden nimet. Kertomus kynttelikön hankkimisesta on liikuttava sekin. Yhdysvalloista saapui ylistävien kiitoskirjeiden lisäksi puutteen keskelle suuri lasti kahvia, sokeria, makeaa maitoa, appelsiineja... Mutta ei kaffeja noin vain jaettu hengenpelastajille. Saarella päätettiin, että jokainen talous saisi ostaa osuutensa, ja kerätyillä varoilla hankittaisiin kynttelikkö.

20170721_142001-01.jpg

Vetää hiljaiseksi vuoden 2017 kesässä tarinaa kuuntelevan lomaveneilijän.

Tarinaa kertoo luotsiperheen tyttären tytär Hanna, joka tänä päivänä pitää Utössä kahvilaa, hoitaa vierasvenesataman, postin ja opastetut majakkakierrokset. Hänen äitinsä oli siis tuo 17-vuotias tyttö, joka ei jouluna päässytkään vanhempiensa juhlalakanoihin nukkumaan.

Istumme Utön majakan sisällä olevassa kirkossa. Hanna selittää samaan hengenvetoon majakan linssien toiminnan, elohopean käyttäytymisen ja saaren kouluolot.

Minä katselen seinällä purjelaivaa sylissään kantavaa enkeliä.

20170721_112542-02%201.jpg

torstai, 20. heinäkuu 2017

Samma väg tillbaka

Vänö

LAT 59° 52.080'N
LON 22° 11.798'E

Gotlantiin purjehtimista voi tietysti pysähtyä miettimään myös siitä näkökulmasta, että paljon on näkemättä ja kokematta omillakin vesillä - lukuisista veneilykesistä huolimatta. Tämäkin Vänö on täysin uusi tuttavuus.

Suunnattiin tänne ystävien tuulisesta mökkipoijusta, jossa oli keikuttu yksi Linnanmäki-yö. Vänön satama on länsituulelta suojassa, ja sitä ominaisuutta arvostimme nyt kovasti. Ystävän mukaan tämä ei ollut kovin suosittu satama; tilaa varmaankin löytyisi. Mutta mutta. Veneitä on nyt paljon liikkeellä. Merellä ovat sekä kesälomiaan lopettelevat että aloittelevat plus lisäksi kaikki ne, joita houkuttaa Kotkasta Turkuun siirtyvien Tall Ship Race -alusten bongaaminen.

20170718_150349-01.jpg

Shtandart-aluksen bongasimme Kasnäsissä.

Toisin sanoen Vänön satama oli täpötäysi, kun lähestyimme rantaa. Puosua ja kapteenia vähän huokailututti. Mutta sitten joku kipitti betonilaiturin päähän, viittilöi ja mekasti. Siunattu venekansa, joka aina auttaa tuttua ja tuntematonta.

Päädyimme Roska-Roopen laituriin mustia autonrenkaita vasten (kaikki fenderit veneen ja renkaiden välissä). Edessämme samassa laiturissa on toinenkin vene. Ja siihen kylkikiinnityksellä kytketty vene. Kovasti kaikki jänskätämme, saapuuko Roska-Roope. Tosin täällä ei oikein mikään fasiliteetti ole kunnossa, joten tuskin on huolta. Huussit ovat hurjassa jamassa, grilli käyttökelvoton, maisemaa koristaa rikkinäinen, romua pursuava jäätelökioskivanhus (70-luvulta?). Kierrätyskatokseen voisi viedä paperia, metallia ja pulloja. Niitähän venejätteet enimmäkseen ovat...

20170719_175112-01.jpg

Vänössä bongattua

Mutta jotakin viehättävää ja omaleimaista Vänössä on. Puosu käy tervehtimässä kirjavaa lammaslaumaa ja löytää originellin kappelin. Se tosin on uusvanha, sillä alkuperäisen kappelin tuhosi lopullisesti täkäläinen isäntämies 1800-luvulla katajia polttaessaan. Katajaa ja muita matalia havuja, samoin kanervaa kasvaa runsaasti rantakallioilla, joille kappelilta johtaa pieni polku. Opastuskin Vänössä on hoidettu hienosti...

20170719_190636-01-01.jpg

Huom. huom. Kesän ensimmäiset kypsät mustikat löytyvät! Niitä näyttävät poimivan myös naapuriveneidemme nuoret miehistöt. Kapteeni päivystää ilmeisesti yksin rannassa Roska-Roopen saapumisen varalta. Puosu päättää palata. Veneellä hän vielä googlettelee saaritietoutta. Vänö Vännerin mukaan täällä on käteistä piilossa! "Geocash on nykypäivän aarteenetsintää. Väinöllä on geocash rata." Nyt kannattaa sännätä uudestaan maastoon! 

20170719_181053-01.jpg

Täh. Ei sulle kelpaisi päivän salaatti?

tiistai, 18. heinäkuu 2017

Päin peetä

Edelleen Hanko, Itämeren Portti

On maanantai klo 23.25. On vietetty ilta ravintola HSF:ssä alipukeutuneina ylensyömässä, ja kapteeni on lihakeon sekä punaviinin jäljiltä nukahtanut erittäin rentoon asentoon Moon Merelin sohvalle. Puosu ei saa kyllikseen pohjoisen valoisasta taivaasta, jota menneen auringonlaskun kajo vieläkin värjää. Välillä täytyy käydä irrottamassa punaviinilasi kapteenin kädestä ja antamassa suukko. Tulee ihan hempeä olo.

20170717_233719-01.jpg

Parisuhteella ja purjehtimisella on kuulkaa paljon yhteistä:

- P. Molemmat alkavat sillä. (Jos ikävästi käy, molemmat voivat tietysti loppuviimetteeksi myös mennä päin peetä.)

- Aluksen valinta. Perinteinen tapa on sitoutua omaan, mutta sen rinnalle ovat nousseet vaihtoehdoiksi myös lyhytaikainen sitoutuminen ja yhteiskäyttö.

- Reittivalinnat. Halutaanko matkata uusille vesille ja tutustua vieraisiin kulttuureihin vai pysytelläänkö alkuvuosina tutuiksi tulleissa satamissa.

- Mainingit. Niiden liikettä on paras myötäillä: ratsastaa niillä. Ei vastustaa.

- Rantautuminen. Sekä vene että parisuhde on hyvä kiinnittää ainakin ajoittain ympäröivään todellisuuteen. Poijusta kiinni saaminen jännittää aina vähän. Kapteenin ja puosun yhteistyötä kannattaa hioa.

- Luoviminen - paitsi jos toinen ei halua pystyä kykenemään vaan käynnistää moottorin.

- Luovimisen välttäminen (edellisen seurauksena)

- Eksymät. Niitä on itäisiä ja läntisiä.

- Solmut. Esim. peruskieppi, nostokytky, umpisilmukka, parannettu syöttisolmu ja pillinyörinsolmu. On myös äärimmäisen haasteellista sekä parisuhteessa että purjehduksessa muistaa, miten minkäkin solmun kanssa puljataan.

- Fenderit. Kaikki maailman seilorit: suojatkaa parisuhdettanne. Tarkoitan venettänne.

- Auringonnousut. Huolimatta siitä, miten edellisen päivän navigointi on sujunut: aurinko nousee aina ja antaa uuden mahdollisuuden.

Nämä eivät nyt listautuneet aakkos- tai tärkeysjärjestyksessä. Mutta hienoa, jos jaksoitte tänne asti. Kapteeni kömpi jo keulakajuuttaan; sieltä kuuluu tasaista moottorin hyrinää. Ulkomaailma on lähestulkoon nukahtanut myös. 

20170718_003843-01.jpg

Kurssin jatko-osassa käsitellään ehkä sitä, mitä pitää tehdä, kun jollan köysi kietoutuu miljoonasykkyrään potkurin ympärille ja moottori sammuu. Tai ei, sehän onkin jo käsitelty aihe. Kapteenin ja puosun yhteinen purjehdustaival alkoi siitä. Keissin opetus: Kutsukaa paikalle Meripelastus.

maanantai, 17. heinäkuu 2017

Suomi 100-ma

Hanko, Itämeren Portti

LAT 59° 49.002'N
LON 22° 57.997'E

Tämä on varmasti uusintalähetys: Tultiin koko matka Elisaaresta Hankoon moottorilla. Koska vastatuuli. Ja koska päämäärä. Itsepintainen sisäinen ääni väittää puosulle, että kesän purjehdusodysseialla pitäisi kulkea sinne, minne tuuli suosiolla kuljettaa. (Kaikilla elämän odysseioilla pitäisi?)

20170716_164840-01.jpg

Ja niin kuin usein elämässä, kun jotakin asiaa pyörittää mielessään, tulee se vastaan toisenkin miettimänä. Itämeren Portin merinäköalasaunassa tuntematon vaalea seilorinna manaili aikatauluja ja moottorilla vastatuuleen puskemista. Hänen lomansa alkaisi viikon päästä ja Gotlantiin pitäisi päästä. Puosu nieleskeli. Oli tullut kesän alussa muutamat kymmenet kerrat ehdotettua Gotlantiin menoa. Pitäisikö siitä haaveesta luopua jalon elämänfilosofia nimissä?

Entä jos luopumisen jälkeen kumminkin on päämääriä? Näin meidän kesken: Kapteeni ei oikein ole 'minne tuuli sattuu kuljettamaan' -tyyppinen henkilö. Jos luovun Gotlanti-haaveesta ja sen jälkeen kumminkin puskemme vastatuuleen Suomi-satamasta toiseen päästäksemme?

Suomi-satama! Siinäkö on sittenkin purjehduksen teema Suomi 100 -vuonna? Onkohan mikään maan vierasvenesatamista hoksannut julistautua Suomi 100-ma:ksi? Ajatus on hilpeä! Kenelle tätä voi markkinoida?

No niin. Tämä kohtaus iski taas. Koska puosu lähti lepattamaan kauas alkuperäisaiheesta (ja ihan varmasti antaa tuulten viedä...) päätän filosofiset pohdinnat tähän. Ryhdyn tiskaamaan. Ihan spontaanisti ja suunnittelematta.

20170716_164702-01.jpg

Suomi 100 -vene?

lauantai, 15. heinäkuu 2017

Kesävakuutus

Elisaari

LAT 59° 58.736'N
LON 23° 54.647'E

Nyt se alkoi! Kauan odotettu kahdestoistaosa vuodesta. Auringon, notkuvien kissankellojen ja sukeltavien uikkujen universumi, johon on matkattu ne loput yksitoista kahdestoistaosaa.

Väittävät, että kohdistamme lomaan kohtuuttomia odotuksia. Armoa! Jos urheasti taivallamme läpi repaleisen lokakuun ja muutaman muun pimeän loskakuukauden; rämmimme halki asiakaspalautteiden, tulostavoitteiden, lasten huolien, kevätviiman, alkukesän hyisen kylmyyden... Onko reilua syyllistää meitä kohtuuttomista kesälomaodotuksista? Haloo. Olemme epärealistiset odotuksemme ansainneet. ;)

Minulla on liikeidea vakuutussektorille: suomalaisille kesälomavakuutus! Jos vakuutetun loman aikana sääolot alittavat sovitut raja-arvot, vakuutettu on oikeutettu korvauksena vaikkapa kahden viikon etelänmatkaan marraskuussa. Kapteeni tuossa sivussa lyttää idean. Tämmöisestä vakuutustoiminnasta ei kuulemma mitenkään saada kannattavaa. Joka kesä kovin moni reppana lomailee huonon sään aikaan... No, mutta kapteeni: entä kesävakuutus? Raja-arvot kesä-elokuulle. Ja jos koittaa surkea suvi, marraskuu kompensoi. Tämä alkaa kuulostaa todella houkuttelevalta. Jos on intiaanikesä, ei harmita. Jos on eskimokesä, ei harmita. Eikä enää harmita välttämättä marraskuussakaan!

20170716_081800.jpg

Tämän alkukesän aikana vakuutusyhtiön johtoa olisi kyllä harmittanut, tai vähintään huolestuttanut. Eilen puin Porkkalanselän ylitykseen päälleni kaikki mahdolliset vaatekerrokset. Oli startattu jälleen kerran neljän viikon mittaiselle kesälomapurjehdukselle. Ja jälleen kerran länttä kohti. Kohmeisiksi sormin uutisoin kännykällä asiasta veneystäville. Missä seeglaatte? Me ollaan irti...

Mutta sitten kaiken viiman ja palelemisen jälkeen koitti tämä Elisaaren paratiisipäivä. Aurinko lämmitti jo aamupalalla sitloodassa istujat kesäpehmeiksi. Kapteenikin söi epähuomiossa vinoilematta terveysleivät ja hedelmäsalaatit. Kuului uimapolskahduksia. Kumiveneitä puhalleltiin. Alkoi tehdä mieli jäätelöä.

Joten, vakuutusalan innovoijat: älkää pelätäkö tarttua ideaani! Ihan varmasti todennäköisyyksiä laskemalla saatte siitä kannattavan. 
Terv. nimim. Haaveena korvaamaton kesä

20170715_113038-01.jpg