perjantai, 11. elokuu 2017

Kuin itse taivahan kansi sois

On asioita, joita lähestulkoon ei voi kuvata. Sanat pakenevat niin kuin aavalla taivaanranta. Pienen puosun mieli matkaa suuressa sinisessä. Se sininen keinuu ajattomuutta, täyttää maailman ja tyhjentää sen. Siihen voi maagisesti sulautua.

Kapteeni sitloodassa todennäköisesti huokailee. Ollaan ylittämässä isojen alusten väylää keskellä Suomenlahtea. Rahtilaivoja pukkaa styyrpuurista ja paapuurista - ja puosu tunnelmoi ylhäällä kannella. Ratsastaa merellä. Sielu on kuulemma juuri irtautumassa elämän juonitasosta.

20170723_132808-01.jpg

Mediteerimas- teos löytyi Sõrun museosta kolme viikkoa sitten. Tekijänä TJürisson.

Ollaan tulossa Pranglista, menossa Porkkalaan. Kolme Viron-viikkoa on jäämässä taakse. Loma lähestyy loppuaan ja arkielämän juonitaso puskee uhkaavasti päälle. Täältä aavalta käsin sitä tasoa voi tarkastella ikään kuin ulkopuolelta. Siihen liittyy paljon tekemistä, sitoumuksia, suorituksia, huolen pitämistä. Tässä ja nyt on helppo nähdä, että arkielämä on asennelaji. Kaikki toimensa voi hoitaa stressaten ja pakotietä pälyillen - tai rauha ja ihmettelemisen ilo mielessä. Tässä ja nyt on myös helppo tehdä valinta noiden kahden välillä. Miten lie ensi maanantaina...

Pranglin saarikin jäi mietityttämään. Siellä oli pidetty huolta. Taloista, aidoista, pihoista, hirsi- ja kivinavetoista. Kuressaaresta tai Kärdlasta tuttua rapistumista ja rakennusten laiminlyömistä ei näkynyt. Oli somaa ja siistiä. Ehkä arkielämän toimissa oli ollut ilo mukana. Ainakin niin on kiva ajatella.

Vuohet mutustivat tyytyväisinä ruohoa haassa, koiria juoksenteli rannoilla. Olivat vapaita koko saaren koiria. Jollakin menetelmällä niistäkin pidettiin huolta.

20170809_153704-01-01.jpg

Puosu palaa sitloodaan. Joko ollaan Suomessa? Joko voi kajauttaa Finlandian? Vaikka... kai aina voi? Mutta mitä nyt, kapteeni säntää yllättäen pikavauhtia alas salonkiin ja könyää hetikohta yhtä nopeasti kameran kanssa takaisin ylös. Aavalla etenee kaksi mustaa pistettä, ja kamera kilometriobjektiiveineen alkaa laulaa omaa Finlandiahymniään.

Kyseessä on kaksi sukellusvenettä. Menevät loppujen lopuksi niin läheltä, että likinäköinen puosukin tunnistaa ne. Sosiaalinen media tietää kertoa, että maailman suurin ydinsukellusvene on hiljattain matkannut Pietariin Venäjän laivaston satavuotisjuhlaan. Onkohan se jompikumpi näistä veneistä?

received_10214259547789407-01.jpg

Nyt puosu on hieman hämmentynyt. Ydinsukellusvene tuntuu sopivan huonosti yhteen huolenpito- ja sieluajatusten kanssa. Maailma on taas kovin monenkirjava paikka.

Mutta Suomessa ollaan. Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa?

 

keskiviikko, 9. elokuu 2017

Uusi hyvä aika

Naissaar

LAT 59° 33.399'N
LON 24° 33.186'E

Kesän alussa käytiin veneellä ensimmäistä kertaa Vallisaaressa, Suomenlinnan naapurissa, joka avattiin yleisölle viime vuonna. Tempauduttiin keskelle aseiden maailmaa: ampumatarvikkeiden, torpedojen ja miinojen entiselle huoltosaarelle, joka ei ollut välttynyt räjähdeonnettomuuksiltakaan. Sieltä olivat matit ja antit saaneet miinat matkaan lähtiessään sodan melskeeseen.

Nyt rantauduttiin Tallinnan edustalle Naissaareen, jota läpi historian on käytetty sotilastarkoituksiin. Neuvostoliittolainen miinatehdas ja tiheä, ruosteinen, miinojen kuljettamiseen rakennettu rataverkko leimaavat saarta. Täältä dimirtrit ja igorit lastasivat miinat mukaan matkaan.

Loppu on tietty surullista historiaa.

Tänä päivänä kumpikin saari viihdyttää veneilijöitä ja muita matkalaisia. Vallisaaressa kummittelee päätön eversti, täällä Naissaaressa voi pyöräillä tai huristella mönkkärillä tiheään risteävien ruosteratojen yli metsäteillä. Ällistellä miinoja, joille on keksitty jännää uusiokäyttöä lähtien venesataman lipputankorivistöstä...

Kuka kaipaa vanhoja hyviä aikoja? Ihanaa että on tämä uusi hyvä aika.

20170808_165501-01.jpg

20170808_185039-01.jpg

20170808_194018-01.jpg

20170808_171223-02.jpg

 

lauantai, 5. elokuu 2017

Pauk võib tulla

Tallinn

LAT 59° 28.017'N
LON 24°49.768'E

Iiiiiiiih. Nyt on puosu haltioissaan. Aaaaaaa! Ooijoijoi... 

Ystävät, jos saatte käsiinne Suomi-Viro -fraasisanakirjan Omal käel reisimine (Ulvi Wirén), avatkaa se ja nautiskelkaa! Meille kävi sellainen onni, että jo Kuivastussa kohdatut ystäväpurjehtijat saapuivat tänne Tallinnan Kaleviin laiturinaapureiksi. Heidän miehistönsä oli kasvanut edellisen kohtaamisen jälkeen kahden tyttären verran. Vanhempi tyttäristä on opiskellut viroa, ja puosun hyvin tunteva äiti kiikutti fraasisanakirjan Moon Mereliin lainaan. Saakohan tytärparka sitä takaisin rauhanomaisin keinoin...

Lyhyesti kohdattiin jo Tallinnaan tuloa edeltäneessä Lohusalun (LAT 59° 24.147'N, LON 24° 12.231'E) satamassa: niin lyhyesti, että veneilyliivi oli päällä lähtöä varten, kun Annina lipui satama-altaaseen. Lohusalun yhden yön keikalta ei kertynyt viljalti kerrottavaa, mutta näillä vesillä veneilystä kiinnostuneille tiedoksi kumminkin: Paikka on melko uusi (osin suorastaan keskeneräinen) ja hyvin siisti, sauna avoinna yömyöhään. Satamakapteeni ottaa laiturilla vastaan jokaisen veneen. 

20170802_224515-01.jpg

Illan tunnelmointikuvan puosu ehti napata.


Omal käel reisimine* kohti itää jatkui. Taakse oli jäänyt saarihyppely Hiiumaa - Muhu - Saaremaa - Muhu - Hiiumaa. Meri ei ollut enää ihan yhtä matala, ilma ei enää ihan yhtä kostea. Tallinnan eteen saavuttiin ihanan isoissa mainingeissa iltakuudelta, suurten lauttojen vilkkaimpaan lähtö- ja tuloaikaan. Mutta kun on taitava kapteeni, voi kaikki minna nagu lepase reega.**

Kalevi Jahtklubin satama on todella suojaisa ja itse satama-alue hieman nuhjuinen mutta kodikas. Meidät laituriin avustanut nuori satamakapteeni opasti karttaan piirtäen kaupat, bussipysäkit ja ravintolat. Satama-alueelle ja täältä pois pääsee kortilla; ilmeisesti kalastajat eivät kopistele aamukuudelta laiturilla. Vastapäisellä rannalla heitä riittää. Täällä tuntee itsensä erilaiseksi, kun ei kulje vapa kainalossa.

20170805_151304.jpg

20170804_175604-01.jpg

Seuraava kohdalle osunut, jo iäkkäämpi satamakapteeni (saattoi olla eläköitynytkin ja vain mestoilla hengaileva) oli sitten sen verran tuiterissa, että hänelle kylmästä naistensaunasta kertominen lipsui komedian puolelle. Styyrpuurin puoleisella venenaapurillamme oli lystiä. Hänelle tämä paikka on ilmeisen tuttu entuudestaan.

Kylmän saunan jälkeen puosu päätti keittää Kärdlasta ostamansa viiriäisenmunat. Onneksi keittoaika oli vain kolme minuuttia. Sen jälkeen kaasu nimittäin loppui. "Ei ole varapulloa", huokaisi kapteeni, "Edellinen kesti puolitoista vuotta."

Fraasisanakirja tietää kertoa:

20170805_150903-01.jpg

Elu on selline.

 

*) omatoimimatkailu

**) mennä kuin leppäisellä reellä

torstai, 3. elokuu 2017

Aikamatka on aika matka

Kärdla

LON 59° 00.547'N
LAT 22° 45.199'E

Hiiumaan keskuksen Kärdlan satamassa meitä oltiin vastassa. Jäi hämärän peittoon, keitä komitean jäsenet olivat, koska pysyivät kovin vaitonaisina. Veden väkeä? Kalevipoegin kotiporukat? Kärdlan vanhan verkatehtaan päivävuoro?

20170801_094922-01.jpg

Veikkaan viimemainittua vaihtoehtoa. Satama on alun alkaen (1849) perustettu verkatehtaan raaka-aineiden ja tuotosten liikkumista helpottamaan. Tosin poltettu sittemmin toisessa maailmansodassa ja kunnostettu tällä vuosituhannella.

Puosu taas aikamatkaili löydettyään Kärdlasta pienen museon. Siellä pääsi verkatehtaan maailmaan ja myöhempään neuvosto-Viron menoon mukaan.

20170801_103058-01.jpg

Aikamatkailulta osin tuntui ihan kadulla käveleminenkin - Välillä puosu tepasteli omasta lapsuudesta tutuissa omakotitalomaisemissa, välillä vanhojen virolaisten koristeleikkausten maailmoissa - ja sitten luultavasti neuvostoajan syövereissä. Lähelle satamaa oli rakennettu ihan uusia, vaurautta hönkäileviä taloja. Kaikki ajat elelivät täällä sovinnossa limittäin. Loppusilauksen antoi keskustan hyvä italialainen pizzeria, jossa kuuntelimme espanjalaista musiikkia.

20170801_153142-01.jpg

Kukkasia riitti Kärdlassakin.
 

20170803_093539-02.jpg

...ja käsitööpoodeja.

sunnuntai, 30. heinäkuu 2017

Vihtasauna ja lateraalit

Lõunaranna

LAT 58° 32.465'N
LON 23° 19.140'E

Matkalla Lõunarannaan nähtiin toinen vene(!) Niille, jotka eivät ole Viron-saarihyppelyämme aiemmin seuranneet tai itse näillä vesillä liikkuneet: Meri on täällä koko lailla tyhjä.

Toinen vene tuli jopa kuuloetäisyydelle. Sekin oli suomalainen, Kuivastuun menossa.

20170729_160251-01.jpg

Puosu ei halunnut Kuivastuun, koska siellä lauttarannan kupeessa oli jo tulomatkalla kyyhötetty. Määränpäästä sitten vähän keskusteltiin. Puosu vähän soittelikin - ja tällä kertaa kapu onneksi myöntyi. Rantauduttiin pikkuruiseen Lõunarannan satamaan. Syvyys riitti, ja touhukas nuorimies avusti meidät laituriin. Siinä oli kaksi aisaa molemmin puolin, mikä tarkoittaa kahdeksaa venepaikkaa. Lisäksi kylkikiinnityspaikka löytyi muutamalle veneelle rannansuuntaisesti. Olimme kumminkin ilmeisesti ainoat venevieraat. Naapuriveneet olivat keränneet itseensä seittiä ja merimöhnää jo jonkin aikaa. Rantatie päättyi betonilaituriin, joka vaikutti täkäläisten kesänviettopaikalta. Saimme sittemmin seurata kalastusta, piknikkejä ja uimahyppyjä sitloodastamme käsin. Ja onkimisesta täälläkin kovin innostuneet paikalliset kokeilivat kalaonnea luonnollisesti myös vierasvenelaiturilla.

Mekin päätimme tuoda oman lisäämme kesätapahtumiin ja järjestimme Moon Merelin vuodevaate-esittelyn. Toiminnan vahingot: yksi mereen mennyt tyyny.

20170730_151738-01.jpg

Ei se tyri, joka ei yritä.

Lõunaranna vasta olikin yrittämisen tyyssija. Harmaan, laatikkomaisen satamakonttori-baarin sisältä löytyi hyvät löylyt vihdan kera (jätimme oikaisematta, että vastan). Breakfastia ehdotettiin seuraavalle aamulle. Rakennuksen pihapiirissä koreili monenmoista pikkiriikkistä mökintapaista. Jopa nurmikolla nököttävän venevanhuksen kajuuttoja vuokrattiin lomalaisille.

20170729_193034-02-01.jpg

Mökkiasukkaita olikin enemmän kuin veneilijöitä. Vanttera monirotubuldoggi vahti keppiään nurmikolla, trampoliini seisoi tyhjillään. Tunnelma satamakonttorin liepeillä oli jotensakin intiimi. Nuoria pyöri ulkona ja baarissa, osa ilmeisesti yrittäjän omaa jälkikasvua. Pihalla kävi oluella täkäläisiä miekkosia päivittelemästä, miten eilen tuli otettua päris palju. Omistaja jutusteli sujuvasti kaikkien kanssa, tarjoili kaljat, kahvit ja tortillat. Puosu kirjoitti yhden ulkopöydän ääressä iPadilla blogiaan, koska Wi-Fi ei yltänyt venelaiturille asti. "Sille on syynsä", hymyili omistaja.

Mies kertoi myös sellaisen mielenkiintoisen seikan, että satamaan johtavat lateraalimerkit olivat omistajana ja yksityisyrittäjänä hänen vastuullaan. Se vähän hämmästytti puosua ja kapua. Eri maissa on kuulkaa erilaista.

20170729_191844-01%201.jpg

Lateraalimerkki - ja toinen asiakasvene! Ruotsalainen tällä kertaa. Mahtavatko varata vihtasaunaa?