lauantai, 24. elokuu 2019

Elämässä ei tarvitse valita

Veneilystä tarinointi täällä PLOKI-kirjassa on aina ollut helppoa ja hymypuuhaa. Siis itse tarinointi. Tekninen toteutus satamien pätkivien nettiyhteyksien takia on ollut aika ajoin tuskastuttavaa. Ja tänä kesänä Vuodatuksen känkkäränkkäily sen lisäksi tuntui pisteeltä i:n päälle. Oli ehkäpä tultu tämän blogin auringonlaskun aikaan.

plokin%20loppu.jpg

Paljon on mahtunut näihin purjehduskesiin, Aloitin kirjoittamisen 5.7.2014 Sommarössä reissulla, jolloin kännykkä numero yksi putosi mereen. Sen jälkeen on hyvästelty vanha rouva Alouette, haettu Moon Merel Hollannista ja tuotu se Suomeen pitkin myrskyäviä lokakuun meriä. On seikkailtu oman ihanan saariston lisäksi Ahvenanmaalla, Tukholman saaristossa ja Viron rannikolla. Kierretty Gotlanti.

Kun kertasin blogitekstejä, unohduin tietysti lukemaan. Tuli ihan itku. Niin iso pala - iso hyvä pala - elämäämme on taltioitu näihin teksteihin. Hetken lopettamispäätös horjui. Mutta toisaalta: puosupololla on uusi idea, jonka toteutuskin on jo startannut. Elämän merillä seilatessa ja maalla rämpiessä on tullut pohdittua, mikä täällä on todella tärkeää. Ehkäpä se, että meillä olisi hyvä olo - itsemme kanssa ja toistemme kanssa. Ja että auttaisimme toisiamme sen hyvän olon saavuttamisessa. Keinoja miettii uudessa blogissa nyt Ituhippimummo. Epäilemättä purjehdus ja meri ovat kesäaikaan läsnä sielläkin. Koska elämässä ei tarvitse valita, vaan kaiken voi saada.

Kiitos, ihanat lukijat! Ituhippimummon löydätte osoitteesta http://ituhippimummo.fi

Artikkeli%201.jpg

 

perjantai, 2. elokuu 2019

Error error, mutta nautitaan kesästä!

Veneilijällä tunnetusti riittää haasteita. Blogia pitävällä veneilijällä tuplasti. Jos oma pää ei pätki, pätkii sataman netti tai viimeistään blogialusta. Vaikuttaa nyt vahvasti siltä, että puosu keskittyy loppumatkan ajan fendereihin, aaltojen ihasteluun, kokkailuun, Scrabbleen, saariseikkailuihin... Vuodatus.net oli ensin päiväkausia huoltokatkolla, ja nyt se itsepäisesti jumittaa. Kuvien lisääminen ei onnistu.

Toivottavasti tämä teksti julkaistuu. Nauttikaa kesästä, ystävät! (Ja kuvitelkaa tähän saaristoaiheinen kuva. Vaikka Seglingestä. Siinä voisi olla valkoisia veneitä, punaisia mökkejä ja sininen taivas. Kapu säätämässä köysiä ja puosu väkertämässä salaattia. Auringonpaiste.)

keskiviikko, 24. heinäkuu 2019

Herkuttelua ja huoltohommia

Maarianhamina Länsisatama

LAT 60° 5.955'N
LON 19° 55.381'E

Ihan ensin oolantilainen kuva-arvoitus: Mitä nämä ovat?

0C579524-6AA3-4493-AF0D-7F392EA1002B.jpg
(Yritän muistaa kertoa vastauksen tekstin lopussa.)

Koska ennenkokemattomaan satamaan siis piti päätyä, seilasimme Maarianhaminan länsipuolelle. Todella seilasimme, mahtavaa! Kitsasta tuulta ja moottorimenoa onkin tähän mennessä riittänyt. Nyt kapu luovi tosissaan pienellä selällä, sitloodan seinät välillä lähes lattioina. Siinä touhussa kesäparta pörhöllään hän näytti niin merikarhulta, että! Mahtoiko puosua jopa vähän heikottaa? (Moottoriputputuksen vaikutus parisuhteeseen puolestaan on aina vähän kyseenalainen.) (Hymiö.)

Länsisatama näytti pelottavan täydeltä, mutta löytyi meille kuitenkin kolo venerivistöstä, sitä paitsi todella läheltä roskiksia, vessoja ja muita veneilijän elämän sulostuttajia. Sataman pitserian Grönt e skönt oli ehkäpä veneilyn historian herkullisin pitsa. (Kapun mielestä Albin.) Puosu iloitsi myös hamnkontorista ostamistaan upouusista purjehduskäsineistä. 

D4D84ECF-A521-4DAE-8EB6-F00331ADA560.jpg
Ruuhkaa tosiaan riitti...

Edessä oli veneen-, pyykkien- ja maksanhuoltopäivät. Purjehdusreissulla peittoja tulee tuuletettua ihan liian harvoin, ja siideriä siemiltua ihan turhan usein. Rantautumiskonjakin lisäksi.

Mikä mahtava olo voikaan vallata seilorin, kun kaikki kahden viikon aikana likaantuneet vaatteet on pesty ja viikattu kaappeihin! Elämänhallintafiilis! Öljy- ja härpäkeasioitakin touhuttiin. Jäi itse asiassa kaupungin tutkiminen aika vähälle.

7B8EFD1E-D511-427B-9AD6-52D56A5E9ACF.jpg
Ahvenanmaan nuori autokanta kuitenkin ennätettiin huomaamaan.

0C1746CF-0EBE-41AF-90D2-D01F1695FB49.jpg
Ihanin nähtävyys sitä paitsi on aina satama itse. Scrabble-peli sitloodassa auringon laskiessa: ah ja oi!

Ai niin, se vastaus alun kuva-arvoitukseen: M/s Isabellan potkurin lavat.

tiistai, 23. heinäkuu 2019

Sisäänleivottu sydän

Sottungassa (LAT 60° 6.600'N, LON 20° 40.843'E) käynnistä on jo aikaa, mutta siihen liittyvät ajatukset eivät oikein ole tahtoneet asettua nätisti kartalle. Sellaista saattaa elämässä ja veneilyssä tapahtua. Jotkut paikat herättävät ristiriitaisia fiiliksiä.

Tännekin rantauduttiin vuokraveneellä viisitoista vuotta sitten, vaikka sitä eivät muista sen enempää silloinen kuin nykyinenkään kapu. Puosu muistaa siksi, että täällä oman tilan tarve yllätti ja laittoi kävelemään asfalttitietä pitkin saaren sisäosiin sillä aikaa, kun muu miehistö touhusi aamupalaseremonioita. Mielikuvaksi paikasta jäikin: laituri, bensatankki ja asfalttitie.

1632FC99-A6A7-4F66-A62A-038A86FA4C4F.jpg

Ravintola taisi olla olemassa silloinkin, mutta siellä emme käyneet. Ehkä yövyimme vain häthätää ja starttasimme sen aamupalan/-kävelyn jälkeen. Nyt tutustuimme ravintolan antiin ja mielikuvaan tuli lisäys: ylisuolaista kalaa ja kontaktia ottamattomia bara svenska -tarjoilijoita ahvenanmaalaisittain. Pelko oman kielen aseman horjumisesta luultavasti saa tämän ilmiön aikaan, mutta sen ymmärtäminen ei viihtyvyyttä kohota. Puosu alkoi suunnitella asioimista monikielisesti simultaanimeiningillä. ”Smördegsinbakad forell, voitaikinaan sisäänleivottu taimen, joka kuitenkin luultavasti on kirjolohta, por favor.”

Sottungan maineen edes osittaiseksi paikkaamiseksi kerrottakoon, että satamaan oli rakennettu uusi laituri ja vesivessat sitten viime näkemän.

Ja suorastaan täyskäännös tarinaan: Hämyinen, pieni puukirkko lauhdutti puosun totaalisesti. Pieniä ihmisiähän me kaikki vain... Edellisellä kerralla taisin porhaltaa kirkon ohi, nyt virhe ei onneksi toistunut. Näissä saariston vanhoissa pyhäköissä on jotakin koskettavaa. Tällä kertaa kosketti erityisesti kastemaljan pohjateksti.

418F7B63-E8FD-4446-9E21-5A2E5EA5D3E7.jpg

Joten anteeksi, Sottunga. Ja kiitos.

lauantai, 20. heinäkuu 2019

Musiikki on hanurista

Jurmo

LAT 59° 49.643'N
LON 21° 35.061'E

Täydet satamat -sarjamme jatkuu. Tällä kertaa saavumme onneksi hyvissä ajoin saalistamaan poijua. Jurmo on ulkosaariston karu helmi, matalaa kasvillisuutta, vain vähän ihmisen raketamaa: talot iloisina punaisina pilkkuina maisemassa.

Ylipäänsä ulkosaaristolla on ihmistä rauhoittava vaikutus. Täällä, missä merta on lavealti, kallioisia rantoja niukalti ja kaiken avaruuden päällä vaikuttava, muuttuvainen taivas, on helppo pysähtyä katsomaan omaa elämäänsä kauempaa. Tai olla katsomatta yhtään mitään, jos niikseen. Erillistä meditaatiota ei tarvita.

5AA18586-DB79-4C4D-84EF-F9323E444752.jpg

Satamaan virtaa veneitä, huomattavan monen perässä heilahtelee Ruotsin lippu. Suomenruotsiakin satamassa kuulee. Ja turkua. Sitä paitsi kirsikkana (tai vadelmana) kakun päällä juuri tänä lauantaina Jurmossa on laituritanssit!

29970336-31B3-4939-BDAC-2459E26EE582.jpg

556A052C-A9E0-42C3-AEF1-EB6AB682D5A4.jpg

Musiikki on hanurista, Aspön pelimannit jaksavat iltamyöhään. Kaupasta saa tanssijuomaa vain yhdeksään asti, mutta se ei menoa haittaa. Sivumennen sanoen kaupasta saa myös yllättävän paljon kasvis- ja vegaanituotteita. Hyvääkin kehitystä maailmassa tapahtuu.