tiistai, 14. elokuu 2018

Se on kierretty

Jihuu, Gotlanti on kierretty! Pohjoisen puolelta melko kaukaa, mutta kuitenkin.

Rundille lähdettiin Facebookissa rekryttyjen ystävägastien kanssa Hangosta 19.7. aamulla kello 6.30. Aavan ylityksen sekä gasteista eroamisen jälkeen Gotlantia kierrettiin myötäpäivään koillisesta luoteeseen, siirryttiin Tukholman saaristoon, josta Ahvenanmaan ja Turun saariston kautta tänään Hankoon kello 16.30: lähtölaituriin, vähän lähemmäksi rantaa tällä kertaa (suoritus hieman yliastuttu?)

Aikaa odysseiaan kului 25 vrk 16 h 30 min yöpymisineen ja maakrapuseikkailuineen. Otettiin selfie sen Hangon edustalla olevan eteläviitan kohdalla, jolla ympyrä sulkeutui. Katseltiin merta ja merimerkkejä. Tuonne lähdettiin Jopen ja Kaijan kanssa yli kolme viikkoa sitten ja tuolta tultin nyt kaksin.

Puolessa välissä tämän päivän osuutta kapu sanoi, että perillä mennään jonnekin, joka alkaa p:llä. Puosu oli melko varma, että papuravintolaan, mutta ei. Pitseriaan(!) Siellä odotti ihana kynttilätunnelma.

Mutta jestas, että Hankokin on tyhjä!  

238847CD-FAE8-405B-993D-A47FCB0EF2FB.jpg

tiistai, 14. elokuu 2018

Vielä on kesää Haukisaaressa?

Tuli maanantai, elokuun 13. päivä, ja laituri tyhjeni. Högsåran Lillbacka bryggan (5957 N 2222 E) nimittäin. Rumpan Bar, hauskasti ikivanhoilla saariromppeilla sisustettu laituribaari sulki ovensa. Se olisi auki enää perjantaisin ja lauantaisin. Laiturimaksut kerättäisiin iltaisin suoraan veneistä. Kesä oli lakkautettu. Slut. 

E5BAA149-7498-44CC-88FF-5F16E6935A5E.jpg

Mutta mitenkä tästä kirjoitan, kun kerran kännykkä meni mereen ja kameran puutteessa uhosin PLOKI-kirjan jäävän tauolle? No, ensinnäkin kävi ilmi, että kapun kamerasta saa yhteyden suoraan puosun iPadiin. Ei se yksinkertaisesti käynyt, tietenkään, mutta onnistui. Ja toiseksi, jonkun ihan selvästi täytyy pitää kesän puolia.

Siispä täten julistan: Vielä on kesää jäljellä! Vielä on vadelmia ja herukoita Farmors Cafén unelmakakuissa. Vielä keinuvat veneet aalloilla ja vihreää kasvaa kohti sinistä taivasta. Nyt oikeastaan vasta kasvaakin, kun viimein on saatu vettä. Eurooppaa kärventänyt kuivuus on ohi, eikä menetettyjä satoja saada takaisin, mutta vihreys on palannut! Öiden viileyskin on palannut, ja aamuin illoin joutuu jopa pukemaan pitkälahkeista ja -hihaista ylle vessareissuille. Tuntuu normaalilta Suomi-kesältä. Toistan: tuntuu kesältä.

5C21A888-988F-4927-99B2-93175AF0294F.jpg

Ja jos jonakin hetkenä vähän syksyn aavistusta ilmassa väreileekin, se suotaneen. Kun aamulla katsoo veneen ikkunasta ulos ja näkee aaltoilevan veden ja siinä vapaiden punaisten poijujen rivistön, on kummallisella tavalla rauhallinen olo. Tässä olemme, minä ja meri. Poissa ovat helle, hektisyys ja hälinä.

Högsårassa on oltu monesti aikaisemminkin. Farmors Café ja Kejsarhamnen ovat tuttuja; niissä käydään aina - kuten luultavasti kaikki Lillbacka bryggan -laituriin rantautuvat. Mutta tällä kertaa vakiokävelyn lisäksi kiipeän Lotsbergetille. Tälläkin saarella luotsitoiminta on ollut isossa roolissa. Ylhäällä kalliolla seisoo yhä vanha mökki, jossa luotsit pitivät vahtia vielä vuonna 1985. Nyt se on vuokrattu, eikä kovin lähelle tohdi mennä. Käyskentelen kallioilla, joilta näkee laajasti ja kauas - ja törmään mielenkiintoiseen muistolaattaan. Suomen laivasto on startannut Högsårasta talvisotaan vuonna 1939!

C8388A58-BE0A-409C-82DA-C32A9008F4F6.jpg

Såra tarkoittaa suomeksi haavoittamista, mutta niin tuoreella tragedialla kuin toisella maailmansodalla ei ole nimen kanssa mitään tekemistä. Puosun ystävä Google kertoo, että Högsåra on ollut asutettu todennäköisesti jo tuhat vuotta sitten ja sen nimi on alun perin ollut Haukisaari, ihan på finska, mutta ruotsinkielisen asutuksen vallattua alaa nimi on ruotsalaistunut korvatuntumalta. Samaan tapaan kuin Älgsjölandetin suomalaiseksi nimeksi on vääntynyt Elisaari, svenskasta finskaksi sillä kertaa.

Högsårassa viihdytään kaksi yötä, sitten hyvästellään tuulimyllyt ja kiekuva kukko. Kun irtaannumme laiturista, jää siihen vain yksi vene - ja sekin näkyy lähtevän hetikohta peräämme. Lillbacka Bryggan jää typötyhjäksi. Lämpöä on yli 20 astetta, aurinko paistaa. Mutta koska kesää on täällä Suomessa yllin kyllin ja ihan liikaa, voi sen kaikin mokomin lopettaa kesken...              

torstai, 9. elokuu 2018

Katan-BÄÄ

Esittelisin mieluusti Katanpäästä (6037 N 2111 E) otettuja kuvia kivitiestä, tykkipattereiden raunioista, vartiotornista ja taidenäyttelystä. Purjelaiva Ingalillistä, joka toi rippikouluväkeä saareen. Myös viihtyisän rantaterassin kalaverkkopöytäliinoineen esittelisin. Ja ennen muuta laittaisin tähän kuvia laiturille kipittäneistä lampaista.

Mutta kun ne lampaat kipittivät, innostuin niin valtavasti, että kannelle säntääminen päättyi kännykän ilmalentoon - ja molskis: sinne se katosi veden mustaan nieluun. Mukanaan koko kuvasato. 

Puosulla ei ole matkassa muuta kuvausvälinettä, joten tämänkertaisen veneodysseian loppu jäänee PLOKI-kirjassa hämärään. Ehkä kännykättömyys ja dokumentointiloma toisaalta ovat hyvästäkin, mutta enimmäkseen harmittaa. Tätä kirjoitan kahden Katanpää-päivän jälkeen Parattulan Peterzensin satamassa (6030 N 2126 E) saunanjälkeisissä tunnelmissa. Vau, mikä paikka tämäkin! Kapteeni puurtaa tuossa sitloodan toisella penkillä saadakseen Canonistaan pari lammaskuvaa langattomasti iPadille. Jos tämä tekninen ponnistus ei onnistu, kuvitelkaa venelaituri ja pörröiset... Hei, se onnistui!! Bäkäbäät eivät jääkään mielikuvituksen varaan:

637D7428-5CBF-4588-8784-B3B7AB3FE427.jpg

2E216840-3E0B-41B1-8743-B4DB86F6BBDD.jpg

Bäkä toivottaa hyvää loppulomaa ja muistuttaa, että Gotlanti on kierretty vasta, kun saavutamme Hangon.

 

maanantai, 6. elokuu 2018

Liian vähän, liian paljon

Dalarön jälkeen on kuljettu pitkiä päivämatkoja - primus motorina kapuparan kotimaankaiho. Jo Gotlannin eteläkärjessä kapteeni murehti mittavaa matkaa Hankoon. Puosulle on kirkastunut tämän pariskuntapurjehduksen hupaisuuden ydin. Mitä kauemmaksi mennään, sitä enemmän kapu huokailee; mitä lähemmäksi palataan, sitä enemmän huokailee puosu.

Södra Ingmarsöstä (5928 N 1845 E)  tosin myös puosu halusi pois. Satama oli kesken, tarjolla vain huussit ja roskakatos - joista ensinmainittuja ei voinut edes käyttää. Ensimmäistä kertaa veneilyhistoriassamme kävi näin. Säästän teidät likaisilta yksityiskohdilta ja laitan tähän vain salonkikelpoisen, laiturilta otetun kuvan:

CECE768E-ED0F-4533-BE7A-20D3B95755A1.jpg

Seuraavaksi oli tarkoitus suunnata Arholmaan. Kapu tavoitteli paikkaa, josta ponnistaa avomeren yli Suomeen - luonnollisesti. Päästiinkin melko pitkälle, Arholmaan päin siis, mutta taivas alkoi uhitella mustanpuhuvana. Puosu ehdotti u-käännöstä, mutta Furusundin satamaan (5939 N 1855 E) meno tuntui hieman luovuttamiselta. Vaikka se on kyllä omalla tavallaan hilpeä paikka: kohta, josta ruotsinlaivat ja muut uivat kerrostalot sukeltavat kapeaan saaristoränniin - ja tietysti myös siitä ulos. Pienin väliajoin mammutit kiikuttavat sataman veneitä iloisesti ylös-alas laitureissa, yötä myöten.

Kapu päätti, että yritettäisiin kumminkin Gräddöön. Matka jatkui, taivas mustui lisää. Alkoi salamoida mustuuden alla. Loppujen lopuksi tehtiin u-käännös ja suunnattiin Furusundiin. Matkalla saatiin niskaan koko kesän sateet kerralla. Mitään ei näkynyt; maailma oli muuttunut harmaaksi kieputukseksi, tuuli puhalsi 19 metriä sekunnissa. Rantautuminen vaikutti hyvin epätodennäköiseltä.

5230FDD8-AF08-454F-86FB-7145338B35CE.jpg

Mutta rantauduttiin kumminkin. Myräkkä meni ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Ja pian ohi uivat kerrostalot kiikuttivat meitä ylös-alas...

BC534564-B92A-45A9-9F55-69923D74D16A.jpg

Vaan tiedossa oli kumminkin ihana lepopäivä - ja loman viimeinen päivä iloisessa kansankodissa. Viimeksi puosu oli Furusundissa käynyt loppiksella ja suloisilla kävelyretkillä ihailemassa pitsihuviloita.

Nyt kapu ilmoitti yöunien jälkeen, että olisi paras lähteä heti ylittämään Ahvenanmerta. Tuulta riittäisi ehkä vain tämän päivän ajan. Puosu hyökkäsi kajuutasta sitloodaan täydessä valmiudessa alta aikayksikön. Hän ei vielä tiennyt, että seuraavana aamuna kapu Ahvenanmaan Degerbyssä ilmoittaisi, että olisi paras lähteä heti itään päin, koska näin tyyntä ei kestäisi kauan. Pian olisi ehkä liikaa tuulta...

Tämmöistä on ihmisten purjehtiminen tämän planeetan merillä.

perjantai, 3. elokuu 2018

Dalarön Tuhkis

Säpinää Solsidanin varjossa. Ei, en nyt puhu tv-sarjasta, vaan Dalarön Askfatshamnenista (5908 N 1824 E).

3911DEBE-6AF9-40BD-819A-859AC5AEC82E.jpg

Huomattavin säpinä sijoittuu iltamyöhällä veneilijöiden pyykkitupaan. Paikalla on åtminstone neljä pyykkäriä. Miten meidän pyykit on nostettu kuivaajasta, vaikka ne ovat märkiä? Meidänkin oli märkiä. Tää sukka ei oo meidän. Onkohan koneessa vikaa? Se näyttää vaan E-koodia. Hei, jos teidän pyykit oli märkiä, kone ei varmaan oo huuhdellut niitä. Laita erillinen huuhtelu. Ja sit centrifugering. Mikä se on? Jaa linkous! Hei, opin uuden sanan! Onko tää sukka teidän? Ei huuhtelua saa päälle, kun tässä on tää E-jutska...

Kaikki tietty på svenska. Kapteeni tuijottaa kuhinaa suurin (huvittunein) silmin, yritän tulkata. Kyllä tästäkin selvitään. Seilorit on sitkeitä.

Sauna onnistutaan saamaan päälle. Tai siis kapu onnistuu. Nähtyäni namiskataulun pyydän välittömästi teknisen asiantuntijan paikalle. Saunassa ei ole tungosta, mutta sentään yksi toinenkin nainen kapuaa lauteille. Nynäshamnissa olin saunonut privaattilöylyissä, kuten kuulemma myös kapu miesten puolella. Ilmeisesti vain suomalainen menee 30 asteen helteellä 90-asteiseen saunaan. Kummasti virkistää. Mutta sitä ei ruotsalainen ymmärrä. Paitsi että nyt siis myös ruotsalaisnainen on kavunnut lauteille. Ruotsalaisoletettu. Nainen kysyy löylyä heittäessään minulta iloisesti finskaksi: ”Oletko Suomesta?”

Anne on tullut 13 vuotta sitten Savosta Ruotsiin, avioitunut täällä ja saanut kaksi poikaa. Onpa mukavaa jutella purjehtimisesta, lapsista, ruotsalaisuudesta ja suomalaisuudesta miettimättä sanojen sukua, taivutuksia ja verbien aikamuotoja. Anne on aloittanut miehensä kanssa purjehduksen vasta hiljattain Albin Alfalla. Suloista. Meidät meripeikkoiluun johdattanut vanharouva oli Albin Vega. Olemme siis Annen kanssa käytännöllisesti katsoen lähisukulaisia.

Askfatshamnen vaikuttaa kaikin puolin söpöltä. Hyvä että valitsimme tämän, emmekä niemen toisen puolen Hotellbryggan-satamaa. Näen sen seuraavana päivänä, kun kävelen villojen ja puumökkien reunustamia teitä pitkin toiselle puolelle. Keskustassa näen jopa joukkoliikennettä(!) Tullhuset vaikuttaa jostakin syystä puoleensavetävältä. Siellä on turisti-info ja museo. Sisään siis.

1CCAEE34-5F53-42F3-9627-F09F45E6AA74.jpg

Dalarön historia kietoutuu samaan tapaan luotsi- ja tullitoiminnan ympärille kuin toissa kesänä tutuksi tulleen Sandhamnin. Museo esittelee molempia aktiviteetteja - kuten myös menneisyyden raakoja meritaisteluita.

4971019F-BCAF-4E24-9C0C-E9FDE249A7BB.jpg

Tämä ei ole ruotsalainen avoauto vaan kanuunan lavetti.

Päälle päätteeksi Dalarön historian kesiin asettuu porvarisväen kylpylä- ja kesäasukaselämä. 1800-luvulla(kin) sosiaaliset maailmat elivät rinnakkain. Dalarön vakituiset asukkaat olivat etupäässä tulli-, luotsi- ja kalastajaväkeä. Henkensä pitimiksi he mm. vuokrasivat asuntojaan kesävieraille ja asustivat itse kesäajan pienissä mökeissä. Luotsit vuokrasivat myös veneitään. Kalaa myytiin. Jakoa työ- ja vapaa-aikaan ei tunnettu. Vasta vuonna 1938 säädettiin laki, joka  takasi kaikille ruotsalaisille kahden viikon loma-ajan. Onko vasta-sana paikallaan? Miten Suomessa? Googlen avulla tietoa taas löytyy: ”Lakisääteisen kesäloman historia alkaa vuodesta 1922, jolloin säädettiin työsopimuslaki. Siinä määrättiin yleisluontoisesti ja ei-sitovasti 4-7 päivän vuosilomasta.” Pitkä matka on kuljettu molemmissa maissa kesään, jolloin kapu ja puosu voivat purjehtia viiden kesäisen viikon verran Itämeren saaristoissa.

43008376-6BB9-429B-AFAF-45904DBBB290.jpg

Kesän 2018 odysseia starttasi Hangosta, Itämeren Portin ääreltä. Mikähän tämä portti on...

Tullhusetin elävä Google on Åste, jugoslavialaissyntyinen valkohapsinen turisti-infon työntekijä, joka haluaa kertoa suomalaisturistille monta tarinaa lähtien Britannian kuninkaallisten Dalarön-vierailusta vuonna 1956 ja päätyen nyky-Tukholman lähiöiden väkivaltaisuuksiin. Myös ruotsinkielinen purjehdusterminologia käydään läpi, samoin muutamat kuuluisat historioitsijat ja tanssijat. Puoliakaan ei puosuparka muista taaperrettuaan puuduttavassa helteessä takaisin veneelle Askfatshamneniin. Auts. Olisi pitänyt kysyä Åstelta, mistä sataman nimi juontuu. Askfat tarkoittaa tuhkakuppia. Onkohan täällä Ruotsin sikariporras karistellut huvijahdeilta tuhkia lahdenpohjukkaan 1800-luvulla?

8BB6D2B1-99FC-45E6-B861-1B336E2736FC.jpg