Lappo - Houtskari - Pähkinäinen

Kun ei ole kiire minnekään. Kun vieno tuuli vie venettä rauhallisesti, kun kuuluu vain pieni nytkähdys puomissa, ruorin liike, veden lip lap. Ei missään liikenteen taustakumua: sitä, jota ei pääse pakoon pääkaupunkiseudullla. Siis oikea hiljaisuus.

Kun suurin harmistus päivässä on se, että korento karkaa ennen kuin puosu ehtii ottaa kameran esiin (hän ei ole vieläkään täysin päässyt taltioimispakkomielteestään). Tai tiira lennähtää lateraaliviitan nokasta. Vai kardinaali-? Kuka näitä muistaa. Huippuharmistus silloin, kun haukka kahahtaa lentoon pesästään loiston päältä, ja kamera edelleen kököttää kantolaukussa alhaalla.

Ehkä puosu oppii vähitellen midfulnessia näiden unohdusten myötä. Pakko keskittyä käyttämään aistejaan kameran sijaan.

Ei tullut otettua kuvia uusista purjehdusystävistäkään, joihin tutustuttiin Lapossa. Taivutus on hieman epävarma, perusmuoto: Lappo. Olimme siis Lapossa/Lappossa/Lapolla/Lappolla. Purjehdusystävä Marjukan mielestä olimme Lappoossa. Hm.

Istuttiin kummassakin veneessä, kuunneltin tunnelmallista live-musiikkia terassilla, kipattiin snapsit. Luvattiin tavata uudestaan.

Arvatkaa, mikä aihe taas nousi keskusteluissa esiin. Atlantin ylitys...

Nyt ylitellään Västerby-fjärdeniä. Tämä on tämmöinen lutakko Houtsalan länsipuolella. "This is Turku radio, Turku radio, Turku radio calling", kajauttaa sisältä veneestä VHF-radiopuhelin radiopuhelin radiopuhelin.