Tänään kirjoitin kuudentena ja viimeisenä myyjänä nimeni kauppakirjaan, jolla vanha rouva siirretään uusien merimatkaajien omistukseen. Voi vinssi. Vanttien vantti. Lorun loppu. Joku muu makaa kohta Aloueten salongin sohvalla makuupussissa sadattelemassa, kun vetoketju ei aukea. Joku muu kaivaa pilssistä esiin mahdollisimman kylmää siideriä. Ja miettii kannella puoshaka kädessä, mihin suuntaan rouva mahtaa kääntyä. Viimeiseksi minun ja vanhan rouvan yhteiseksi hetkeksi jäi sisätilojen siistimissessio ennen myyntikuvien ottamista. Sen päivän iltana laitettiin ilmoitus Nettivene-sivulle, ja seuraavana päivänä soitti kiinnostunut ostajaehdokaspariskunta - joka sitten päättikin ostaa. Yhtään toista soittoa ei edes ehtinyt tulla.

Kapteeni pääsee vielä saattomatkalle huomenna. On satanut ja salamoinut jo pari viikkoa, joten kostea reissu ilmeisesti luvassa. Kapteeni vie kimppakumppanin kanssa Aloueten Helsingistä Inkooseen, ja uudet omistajat jatkavat siitä Tammisaareen.

On hieman sanaton olo. Mutta halusin tämän historiallisen käänteen kuitenkin kirjata muistiin. 

Tunnelmia seitsemän vuoden takaa, ensimmäiseltä Alouette-matkalta eli Kaivokarin katastrofipurjehdukselta.
Sisustus hivenen erilainen kuin myyntikuvissa.