Bärö

LAT 60° 18.235'N
LON 20° 44.615'E

Tämäkin marjasaari on vielä Ahvenanmaata - vaikka selkää ylitettiin, ja matkaan kulutettiin aikaa.

Ruotsin puhuminen alkaa sujua - ehkä myös siksi, että spontaanilla Eckerö-Grisslehamn-risteilyllä saatiin täydennettyä rantautumiskonjakkivarastoa. Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä tuollainen tax free -matkailu metsäisestä paikasta, johon bussimatka Maarianhaminasta kestää yli 40 minuuttia. Eikä Ruotsin puolen Grisslehamnkaan vaikuttanut cityltä.

Mutta laivamatka toimi todella hyvin Maarianhaminan sadepäivien höpsönä piristyksenä. Puosu sai myös ostettua kaikenlaista kotiin unohtunutta ja purjehduksen kannalta oleellista: kynsilakanpoistoainetta, kynsilakkaa, korvakorut... Mutta eikö jo muinoin merenkulku pyörinyt turhuuksien ja turhamaisuuden ympärillä? Mausteita idästä, aluevaltauksia lännestä. (Tämmöistä puolustelua.)

Mika Waltari ilmaisi, että ihminen tarvitsee kaunista turhuutta. Silloinhan pakka viimeistään kääntyy ylösalaisin? Turhasta tuleekin tärkeää; se siis lakkaa olemasta turhaa. Huokaus. Näin hankala kompleksisuus vaatisi (molemmilta) aivosoluilta kovin paljon ponnistelua, mutta lempeässä ilta-auringossa päivän purjehduksen, sataman etsimisen, ankkurirantautumisen ja rantaravintola-aterian jälkeen se on liikaa vaadittu. Nyt riittää kapasiteettia vain nauttimiseen. Pieni tuulenvirekään ei haittaa, kun hartioita lämmittää turhaakin turhempi risteilyheräteostos: pinkki fleece-poncho. Siis tositarpeellinen.

Kumlingen kummelilampaat eivät turhia murehdi.

Inte jag heller.