Puosu on kovin väsynyt, annetaan raasun nukkua. Luulen, että se otti yliannostuksen raitista ilmaa eilen; on ollut suurkuluttaja jo jonkin aikaa, kapteenista puhumattakaan. Ja kuka tietää suuren happimäärän ja myrkkymaalihuurujen yhteisvaikutuksista. Ensimmäinen hälyttävä oire oli se, että puosu vahasi mastoni... Ei, ensin hän ruiskutti potkurin mustaa spraymaalia vastatuuleen kasvojen korkeudella. Ja hiuksetkin ovat raukalla harmaantuneet - pohjamaalista.

Mutta minä olen siis uudessa kotimaassa, henkilöllisyyteni on muutettu ja purjeeni pesty. Täällä on hrrrrrr, vilpoista. Muuttomatkan jälkeen alkutalvesta minut nostettiin vedestä kummallisille, ruipeloille telineille ja heitettiin peitto päälle. Se oli yllättävä juonenkäänne. Siellä mistä tulen, kelluin vedessä kaiken aikaa ja päälleni satoi puista jotakin vihreää. Puosun mielestä se oli lapsen kinaa, ja hän väittää, että nyt, kun se on pesty pois, olen kasvanut nuoreksi neidoksi. Puberteetti on kuulemma hankalaa. Ja pohjoinen kylmyys on hankalaa. Mutta tiedättekö mitä, minusta täällä on oikeastaan aika piristävää. Sain hyviä kavereita Suomenojan talvisäilytysalueella. Naapurina oli reipas kaveri kalastushärpäkkeineen, ja vähän etäämpää huhuili joku iso körmy mökkihökötyksen sisältä. Puosu tykkäsi hakea ja palauttaa mastokärryä, kun hän samalla pääsi herkuttelemaan veneiden nimillä. Hänen mielestään kapteenin veneeksi olisi oikeastaan sopinut parhaiten Kabanossi. Ja Anastasian nähtyään puosu mietti, olisiko Eutanasia ollutkin hyvä nimi minulle.

Mutta minun nimeni on nyt kumminkin - vihdoin ja viimein virallisesti:

nimi%20WP_20150411_020.jpg

Suomenlahti on uusi kotimereni, ja Suomi on se maa, jonka rannassa keikun - nyt kun viimein pääsin elementtiini. Suomi tarkoittaa kuulemma jollakin kielellä kalan evää. Voisin kysyä puosulta, millä kielellä, mutta en raaski herättää. Olen makustellut tätä outoa vettä. Ovat kai niin terveysintoilijoita täällä, että merikin on vähäsuolainen. Kapteeni ei tosin vaikuta piittaavan terveysaatteista; höyrymakkara ja olut maistuivat terassilla vesillelaskupäivänä. Auttamassa oli taas se sama heppu, joka on aina auttamassa. Ja innoissaan hihkumassa oli taas se sama puosu, joka aina... Se yritti vielä sutia laiturilla maalia kölin pohjaan, kun nosturiautomies oli jo polskauttamassa minua mereen.

Moottorilla ajeluttivat minut sitten Soukan rantaan. Sen nimi on kuulemma jotenkin nolo. Mutta jippii: siellä samassa laiturissa oli entinen naapurini, se kalastushärpäkekaveri jo täydessä meritouhussa. Oli hakenut lahdelta katiskallisen kalaa. Kaikilla suomit selässä.