Kun matkaamme moottorilla, lempipaikkani on veneen keulassa: ratsastusta tuulen kohina korvissa, merimaailma edessä, moottorin säksätys autuaasti vaimenneena. Kömmin tähän äsken vihkon ja kynän kanssa kirjaamaan menneiden päivien tapahtumia.

Osa tapahtumista on nyt todella menneitä: yksi irtosivu lähti iloisesti tuulen matkaan. Se läpsähteli mennessään muutaman kerran paapuurin kannella ja lepatti sitten Suomenlahteen. Jos Ploki-kirja-tekstit ovat vaikuttaneet hieman hajanaisilta, siihen on siis syynsä...

Kapteenikin kunnostautui aamulla. Olimme viettäneet yön ystävien kesämökin poijussa ja nauttineet heidän rantasaunastaan. Tällä kertaa isäntäväki ei ollut paikalla vaan kuulemma orientoitumassa työelämään. (Kirjoitinko sanan oikein?) Kun kapteeni kävi aamulla tyrkkäämässä saunan oven lukkoon, hän samalla jätti silmälasinsa lauteille. Tämänkaltaisia sattumuksia riittää, mutta meitä lohduttakoon Grindan vierasvenesataman aforismi: Bad decisions make great stories. (Ja ystäviltä löytyi jemma-avain.)

Ennen saunarantaa vietettiin kaksi iltaa Nauvossa. Jälkimmäisestä muodostui nostalginen. Nauvoon lipui yllättäen purjehduksen grand old couple, joka näyttäytyi ensimmäisen kerran jo merielämämme alkuhämärissä. Purjehdimme silloin Jussin gasteina Kasnäsistä Maarianhaminaan. Purjehdus oli täysin uusi asia puosulle ja melko uusi kapteenillekin, mutta kuten Ploki-kirjan alussa on kerrottu, meri nielaisi omansa siekailematta. Tuolloin tutustuttiin Maarinanhaminassa myös tähän pariskuntaan, joka vietti kaiken vapaa-aikansa vesillä. Heidän veneensä vaikutti laivalta; siinä oli teknisiä ihmeitä, häkellyttävän kaunis sisustus, kaksi venekissaa ja molemmilla oma kajuutta(!)

Vuosien mittaan on tavattu harvakseltaan, ja ne harvat kerrat ovat muistuttaneet venesatamakohtaamisia: yllättäen on liu'uttu samaan satamaan. Yhteisten ystävien häihin esimerkiksi. Kuitenkin tämä pariskunta on aina ollut olemassa päänsisäisellä merikortillamme. Jussilta on joka kesä kysytty, tietääkö hän parin veneilyistä - ellei Jussi ole ehtinyt kysyä ensin. Länsiväylää pitkin ajettaessa on katsottu, näkyykö tuttua venettä kotisatamassa. Pariskunta symboloi monta hyvää asiaa: kesää; veneilyn vapautta; aikaa, jolloin meri alkoi kimallella meille kutsuvasti.

Kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua paljon. Aivan kuin purjehdusikonien vene olisi hieman kutistunut. Siihen oli ilmestynyt pappateltta. Elämä oli tuonut mukanaan terveyshaasteita. Kissat olivat vaihtuneet.

Pappateltassa vallitsi lämmin tunnelma. Elokuun yöpimeys laskeutui satamaan, mutta emme vain malttaneet irtautua. Ja ihan huippua: Pariskunnan miesosapuolen mielipide Atlantin ylityksestä kuului: "Mikä ettei."

 

iloinen%20purje.jpg
Tällainen ilolintu tuli vastaan, kun puosu kirjoitti kannella.