Vielä hajanaisia huomioita  operaatio Octoberin I osan keinunnoista:

Matkan jälkeen on käynyt ilmi, että Merel on paitsi naistennimi, myös mustarastas hollanniksi. Vau! Tämän tiedon kertoi puosun hollantilaistaustainen ystävä. (Kapteenista ja puosusta seiloreita tehneen vanhan rouvan nimi siis oli Alouette eli ranskaksi kiuru.) Puosu muisti IJmuidenin tienoilla kuunsillan poikki lentäneet mustat linnut. Ne eivät ehkä olleetkaan pahanilmanlintuja.

Matkan aikana kävi ilmi, että pahoinvointilääke tarkoittaa lääkettä, josta tulee pahoinvoivaksi. Pohjanmerellä puosu repäisi laastarin irti ja päätti elää luomusti. Se kannatti. Kertaakaan sen jälkeen ei tullut paha olo.

Kävi myös ilmi, että pahoinvoinnittomuus oli likimain ainoa puosun vahvuus merellä. Pimeässä rantautumisissa ynnä muissa jännittävissä operaatioissa hän päätti kerta toisensa jälkeen siirtyä purjehtimisesta mihin tahansa muuhun vapaa-ajan puuhaan. Onneksi kapteeni ja gasti hallitsivat suvereenisti kapeilla aisoilla taiteilun, veneen mielikuvitukselliset kiinnitykset ja muutkin yllättävät juonenkäänteet.

Puosun delfiiniksi luulema olento Hollannin merenlahdella todennäköisesti oli delfiini. Wikipedian mukaan ko. hammasvalas on Pohjanmeren itäosissa satunnainen vierailija, mutta havainnot ovat yleistyneet 2000-luvulla, koska laji on rusastunut Skotlannin ympäristössä ilmaston lämpenemisen seurauksena. Oli hurmaavaa nähdä vilaus luonnossa vapaana elävästä delfiinistä - mutta surullista ajatella, että kyseessä oli hiilijalanjälkidelfiini.

Operaatio Octoberin osa II antaa siis odottaa itseään. Näillä näkymin puosu luovii sen aikana jo työelämässä, joten kapteeni yrittää rekrytoida miehistöön uuden kolmannen jäsenen. Plokia  tullaan ilmeisesti täydentämään ulkomaankirjeenvaihtaja-menetelmällä.

Arlanda%20Express-normal.jpg
Arlanda Express kulki tosi monta solmua.