Tuli maanantai, elokuun 13. päivä, ja laituri tyhjeni. Högsåran Lillbacka bryggan (5957 N 2222 E) nimittäin. Rumpan Bar, hauskasti ikivanhoilla saariromppeilla sisustettu laituribaari sulki ovensa. Se olisi auki enää perjantaisin ja lauantaisin. Laiturimaksut kerättäisiin iltaisin suoraan veneistä. Kesä oli lakkautettu. Slut. 

E5BAA149-7498-44CC-88FF-5F16E6935A5E.jpg

Mutta mitenkä tästä kirjoitan, kun kerran kännykkä meni mereen ja kameran puutteessa uhosin PLOKI-kirjan jäävän tauolle? No, ensinnäkin kävi ilmi, että kapun kamerasta saa yhteyden suoraan puosun iPadiin. Ei se yksinkertaisesti käynyt, tietenkään, mutta onnistui. Ja toiseksi, jonkun ihan selvästi täytyy pitää kesän puolia.

Siispä täten julistan: Vielä on kesää jäljellä! Vielä on vadelmia ja herukoita Farmors Cafén unelmakakuissa. Vielä keinuvat veneet aalloilla ja vihreää kasvaa kohti sinistä taivasta. Nyt oikeastaan vasta kasvaakin, kun viimein on saatu vettä. Eurooppaa kärventänyt kuivuus on ohi, eikä menetettyjä satoja saada takaisin, mutta vihreys on palannut! Öiden viileyskin on palannut, ja aamuin illoin joutuu jopa pukemaan pitkälahkeista ja -hihaista ylle vessareissuille. Tuntuu normaalilta Suomi-kesältä. Toistan: tuntuu kesältä.

5C21A888-988F-4927-99B2-93175AF0294F.jpg

Ja jos jonakin hetkenä vähän syksyn aavistusta ilmassa väreileekin, se suotaneen. Kun aamulla katsoo veneen ikkunasta ulos ja näkee aaltoilevan veden ja siinä vapaiden punaisten poijujen rivistön, on kummallisella tavalla rauhallinen olo. Tässä olemme, minä ja meri. Poissa ovat helle, hektisyys ja hälinä.

Högsårassa on oltu monesti aikaisemminkin. Farmors Café ja Kejsarhamnen ovat tuttuja; niissä käydään aina - kuten luultavasti kaikki Lillbacka bryggan -laituriin rantautuvat. Mutta tällä kertaa vakiokävelyn lisäksi kiipeän Lotsbergetille. Tälläkin saarella luotsitoiminta on ollut isossa roolissa. Ylhäällä kalliolla seisoo yhä vanha mökki, jossa luotsit pitivät vahtia vielä vuonna 1985. Nyt se on vuokrattu, eikä kovin lähelle tohdi mennä. Käyskentelen kallioilla, joilta näkee laajasti ja kauas - ja törmään mielenkiintoiseen muistolaattaan. Suomen laivasto on startannut Högsårasta talvisotaan vuonna 1939!

C8388A58-BE0A-409C-82DA-C32A9008F4F6.jpg

Såra tarkoittaa suomeksi haavoittamista, mutta niin tuoreella tragedialla kuin toisella maailmansodalla ei ole nimen kanssa mitään tekemistä. Puosun ystävä Google kertoo, että Högsåra on ollut asutettu todennäköisesti jo tuhat vuotta sitten ja sen nimi on alun perin ollut Haukisaari, ihan på finska, mutta ruotsinkielisen asutuksen vallattua alaa nimi on ruotsalaistunut korvatuntumalta. Samaan tapaan kuin Älgsjölandetin suomalaiseksi nimeksi on vääntynyt Elisaari, svenskasta finskaksi sillä kertaa.

Högsårassa viihdytään kaksi yötä, sitten hyvästellään tuulimyllyt ja kiekuva kukko. Kun irtaannumme laiturista, jää siihen vain yksi vene - ja sekin näkyy lähtevän hetikohta peräämme. Lillbacka Bryggan jää typötyhjäksi. Lämpöä on yli 20 astetta, aurinko paistaa. Mutta koska kesää on täällä Suomessa yllin kyllin ja ihan liikaa, voi sen kaikin mokomin lopettaa kesken...