Maarianhamina Länsisatama

LAT 60° 5.955'N
LON 19° 55.381'E

Ihan ensin oolantilainen kuva-arvoitus: Mitä nämä ovat?

(Yritän muistaa kertoa vastauksen tekstin lopussa.)

Koska ennenkokemattomaan satamaan siis piti päätyä, seilasimme Maarianhaminan länsipuolelle. Todella seilasimme, mahtavaa! Kitsasta tuulta ja moottorimenoa onkin tähän mennessä riittänyt. Nyt kapu luovi tosissaan pienellä selällä, sitloodan seinät välillä lähes lattioina. Siinä touhussa kesäparta pörhöllään hän näytti niin merikarhulta, että! Mahtoiko puosua jopa vähän heikottaa? (Moottoriputputuksen vaikutus parisuhteeseen puolestaan on aina vähän kyseenalainen.) (Hymiö.)

Länsisatama näytti pelottavan täydeltä, mutta löytyi meille kuitenkin kolo venerivistöstä, sitä paitsi todella läheltä roskiksia, vessoja ja muita veneilijän elämän sulostuttajia. Sataman pitserian Grönt e skönt oli ehkäpä veneilyn historian herkullisin pitsa. (Kapun mielestä Albin.) Puosu iloitsi myös hamnkontorista ostamistaan upouusista purjehduskäsineistä. 

Ruuhkaa tosiaan riitti...

Edessä oli veneen-, pyykkien- ja maksanhuoltopäivät. Purjehdusreissulla peittoja tulee tuuletettua ihan liian harvoin, ja siideriä siemiltua ihan turhan usein. Rantautumiskonjakin lisäksi.

Mikä mahtava olo voikaan vallata seilorin, kun kaikki kahden viikon aikana likaantuneet vaatteet on pesty ja viikattu kaappeihin! Elämänhallintafiilis! Öljy- ja härpäkeasioitakin touhuttiin. Jäi itse asiassa kaupungin tutkiminen aika vähälle.

Ahvenanmaan nuori autokanta kuitenkin ennätettiin huomaamaan.

Ihanin nähtävyys sitä paitsi on aina satama itse. Scrabble-peli sitloodassa auringon laskiessa: ah ja oi!

Ai niin, se vastaus alun kuva-arvoitukseen: M/s Isabellan potkurin lavat.