LAT 60° 29.006'N
LON 021° 52.242'E

Oi. Tämä on seitsemäs Alouette-kesämme, kukaties myös viimeinen - ja tänään ensi kerran nostimme spinaakkerin! Tai kapteeni nosti. Minä ohjasin pinnalla styyrpuuriin, paapuuriin, enemmän paapuuriin, eiku styyrpuuriin.

Spinnu oli hieno! Ja oli tietysti nostajakin. Hän kuuluu miesheimoon, joka saa maailman toimimaan, hatunnosto sille. Albin O-22 Combin kanssa yhteiselo olisikin ollut muuten melko mahdotonta. Viime kesänä koneguru vaihtoi yhdessä venekumppanin kanssa Albinin vaihteensiirtäjäakselin, ja tänä kesänä moottori on toiminut erinomaisesti. (Tätä ei olisi pitänyt kirjoittaa ennen kuin olemme tehneet reissun viimeisen rantautumisen; otin nyt valtavan riskin.) On tosin myönnettävä, että itse vaihdossa kaikki ei mennyt aivan mallikkaasti. Potkuriakseli tuli kiinnitettyä takaisin paikalleen liian löyhästi, mikä viime kesän loman alussa aiheutti kolmen vuorokauden mittaisen moottorinkorjausoperaation. Pikkupuosu oli silloinkin lähdössä matkaan mukaan ja sai yllättävän Helsinki-iloittelun jätskeineen, hampurilaisineen, Linnanmäkineen. Iso- ja pikkupuosu hurvittelivat päivät, kapteenipappa teki ruumiinavausta moottorille. Yöt vietettiin veneessä, mistä pikkupuosu oli haltioissaan.

Alouette piti lopulta nostaa merestä pukeille ennen kuin vika saatiin kuntoon.
 

Mutta tämä kesä on siis sujunut mallikkaasti. Vanha rouva ehkä aavistaa, että suunnittelemme siitä luopumista ja yrittää siksi käyttäytyä hyvin.

Uuden, ikioman veneen hankkiminen edellyttää rikastumista tai velkaantumista. Tarvitsisivatkohan veneenvalmistajat koepurjehtijoita? Voisimme testata pari kesää Hansea, pari kesää Bavariaa, pari Jeanneauta... Toisaalta, lottovoitto olisi toinen todennäköinen ratkaisu. Tämän kesän lopulla on joka tapauksessa tarkoitus ottaa vanhasta rouvasta myyntikuvia. Voi, miten tuo kuulosti sopimattomalta. Otamme vanhasta rouvasta edustuspotretteja? Spinaakkerikuva meillä on jo valmiina, se pääsee kärkisijalle.

Spinnu muuten nousi todella kauniisti, ei syntynyt mitään rintsikkaefektiä. Kapteeni viestittikin venekumppanille, että vanha rouva saapui Merimaskuun ilman rintsikoita.

Nyt alkaa melkein niiskututtaa.

Merimaskun tilakin muuten vähän surettaa. Kun viimeksi käytiin täällä, rannassa oli monenlaista toimintaa, kivenheiton päästä löytyi kauppa ja hauska kirpputori. Nyt laiturissa oli vain muutama vene, vanha kaupparakennus oli huputettu kalaverkoilla, ja sen seinässä roikkui kyltti: kiinteistö myytävänä. Kirpputoreista ei ollut tietoakaan.

Ehkä ideoimme Minnan kanssa yritystoimintaa tännekin. Puolentoista viikon yhtä matkaa purjehtimisen jälkeen muuten erkanimme toisistamme tänä aamuna Houtskarissa. Ystäväpurjehtijat lähtivät nuorisoineen kohti Ahvenanmaata. Kukaan ei enää heitä sikaa kanssamme sitloodassa.

Mutta jottei liikuttaisi turhan surullisissa tunnelmissa: On taas maailman hienoin kesäilta. Vesi heijastelee valoa ympäriinsä. Merimaskulaiset iltasirkuttajat laulavat: tsirp, kriik. Lisäksi kuuluu: lip, lip, lap.