Ihana aava! Ihana lämpö! Ja nyt niitä riittää! Edes Moon Mereliä Hollannista haettaessa ei nautittu rannattomista näkymistä näin kauan. Ja lämpöä oli noin 25 astetta vähemmän... Lokakuisilla merillä kuljettiin mahdollisimman paljon rantoja myöten, etteivät syysmyrskyt saisi kiinni. Saivat silti, ja itse asiassa juuri Gotlannin Visby jäi siksi näkemättä. Tai nähtiin likainen bensa-automaatti aamuyöllä laiturin vieressä ennen mantereelle pakenemista. Tämänkertaisessa purjehduksessa on ehkä lievää revanssin makua?

Huippua, että Itämeren ylityksellä on mukana nyt Joppe vaimoineen. Joppe nimittäin oli myös hakemassa venettä kanssamme Hollannista - ja niin ollen mukana lyhyellä Visby-visiitillä neljä ja puoli vuotta sitten. Revanssi hänellekin?

Tuuli on tällä kertaa luvattua niukempaa. Alkumailien jälkeen purjeiden kaveriksi valjastetaan Volvo Penta. Musta kolmio keikkuu iloisesti taivaan sineä vasten. Hyvä puoli asiassa on se, että puosu pääsee fiilistelemään keulaan. Ihana aava! Ai, se tuli sanottua jo.

Fenderit saavat levätä rauhassa 33 tuntia perämantookissa uimatason päällä. Kun hellepäivä muuttuu yöksi, on lisättävä vaatetusta, vaikkei ilma juuri viilene. Yön kosteus tunkee luihin ja ytimiin. Kolmen aikaan väsyttää niin, että penkiltä putoaisi, ellei olisi puolimakaavassa asennoissa. Kapu näyttää ihan yhtä pirteältä. Tasaisen yön ainoa jännittävä yksityiskohta on se, että kaiun syvyystieto pomppaa kesken kaiken 160 metristä 10 metriin, sitten 18:aan ja taas takaisin 10:een. Lopulta palataan takaisin 160 metriin. Mikä oli allamme? Sukellusvene? Gotlanninvalas? (Puosu oppii myöhemmin, että on olemassa ainakin gotlanninponi ja gotlanninlammas.)

Aamun sarastaessa kömpii edes jotenkuten nukkunut Joppe sitloodaan päästämään puosun Höyhensaarille. Kaikenlaisia saaria siis riittää.

Viisi tuntia myöhemmin puosun heräämisen jälkeen horisontissa siintää jo Gotska Sandö. Mieleen tulee lapsuus, kotkalaisen kodin vanha radio ja sen tiedotukset merenkulkijoille. Gotska Sandö mainittiin usein. Puosu mietti, miksi eivät osanneet lausua Kotkaa oikein.

Joka tapauksessa Gotlantiin saapuminen alkaa vaikuttaa todelliselta ja todennäköiseltä. Olisi mahtavaa päästä heti raukeille. Fåröstä niitä netin mukaan löytyy. Ja pian saman vahvistaa oma näköhavainto mereltä käsin. Kovin kaukaa tosin katsotaan. Jospa mahduttaisiin Lauterhornin satamaan raukkien lähelle.

Ei mahduta. Paikkoja on kovin vähän, moni vene keikkuu jo kylkikiinnityksessäkin. Ja rehdillä. Puosu on kovin, kovin pettynyt. Suunnataan kohti Fårösundia, ja ehkä ajatus revanssista jää jälleen kerran itämään... 

Fårösundiin onneksi mahdutaan.