Kapteeni on aivan hermona. Veneestä ei ole kuulunut tänään mitään. Töihin saan kapteenilta tekstiviestin, jossa kerrotaan, että kaupungin venepaikkoja jonottaa 600 veneilijää. Ja tekstiviestin, jossa kerrotaan, että monista pursiseuroistakin on tarjottu ei-oota. Kapteeni ehdottaa, että liityttyisimme Soukan venekerhoon, johon Jussi kuuluu, ja josta tiettävästi paikka heltiäisi. Ja huomatkaa: kyseessä on Mies Joka Ei Lähettele Tekstareita Kesken Työpäivän.

Minä mietin, miten kehtaan kertoa kenellekään, että vene on Soukan Rannassa. Olen harrastanut liian paljon sanamuunnoksia veljeni kanssa.

Miten käy sitä paitsi Excel-taulukon, johon listasin Espoon veneseurat ja kirjasin tarkasti eri sarakkeisiin, a) paljonko maksaa kaikkinensa liittymisvuosi, b) paljonko maksavat sen jälkeiset vuodet ja c) kuinka paljon on kävelymatkaa venerantaa lähinnä olevalta bussipysäkiltä. En ole ajanut henkilöautoa noin kahteenkymmeneen vuoteen, ja joskus voi tulla tarve mennä veneelle ilman kapteenia. Ja huomatkaa: kyseessä on Nainen, Joka Ei Tee Excel-taulukoita taloudestaan.

Puosukin on siis hermona, myönnetään. Eniten hermostusta aiheuttaa veneen myyjä, joka säätää peräsinkorjauksen rahoituksen kanssa. Jokainen säätöpäivä pimentää öitä ja vie syksyä pidemmälle.

Hermostuksissaan Puosu ostaa vaaleanpunaista köyttä ja alkaa opetella solmuja. Sitten Puosu kuvaa niitä kännykkäkameralla ja riivaa niillä ihmisiä muunmuassa Facebookissa. Tämä on apinannyrkki:

Köyden lisäksi puosu on ostanut purjehdushaalarit veneliikkeen alennusmyynnistä, villasukat seurakuntakodin myyjäisistä, kengät, kumisaappaat ja otsalampun kotia vastapäätä olevasta ostoskeskuksesta - niin ja hakenut sen pahoinvointilääkereseptin lääkäriltä.

En luettele, mitä kaikkea kapteeni on ostanut ja mistä, koska en muista puoliakaan.

Mutta hurraa ja hiiohoi: Veneen nimi on keksitty!