Utö

LAT 59° 46.944'N
LON 21° 22.268'E

Jouluhauki oli syöty. Juhlalakanat oli laitettu vuoteisiin kotiin tulleita lapsia varten. Juhlalakana tarkoitti ehjää lakanaa. Oli vuosi 1947, sota takana, pulaa syötävästä ja päälle puettavasta. Luotsin perhe Utön saarella vietti joulupäivää. Oli kätköistä esiin kaivetut koristeet, kynttilänvaloa, kotoista jutustelua.

Mutta juhlan vietto keskeytyi. Tuli viesti merihädästä. Perheen luotsi-isä oli juuri työvuoronsa hoitanut ja luotsien vuorojärjestyksessä siten viimeisenä. Koska hänetkin hälytettiin apuun, täytyi olla tosi kyseessä.

Olikin. S/S Park Victory, yhdysvaltalainen kivihiililastissa kohti Helsinkiä matkannut höyrylaiva oli haaksirikkoutunut. Se oli lumimyrskyssä jo aattoiltana ankkuroitunut Lillharun lähelle odottamaan aamua ja meren rauhoittumista, mutta ankkurit eivät olleet pitäneet myrskyssä. Alus oli ajautunut lukuisia kertoja karille ja lopulta katkennut. Sen jälkeen Park Victory oli uponnut 20 minuutissa.

20170721_142014-01.jpg

Luotsi-isä lähti Utön muun miesväen kanssa ankaralle merelle tekemään, mitä tehtävissä oli. Meri ottaa ja antaa, ja sen äärellä ihminen on kovin pieni. Ulkosaaristolaisissa tämä tieto on lujassa kuin verenkierto. Naisväki valmistautui vastaanottamaan mahdollisia merestä pelastettuja. Juhlalakanat joutuivat tykkänään toiseen käyttöön kuin alunperin oli tarkoitus.

Ensin piti kahlata korkeissa kinoksissa rantaan, jonne miehet oman henkensä kaupalla pelastivat veden varaan joutuneita. Perheen 150cm pitkä äiti yritti keventää tunnelmaa kinosten syövereistä julistamalla, että kyllä hänkin olallaan yhden korston kantaa. Sai lähestulkoon kantaakin. Hänen hoivattavakseen koitui mereen alusvaatteisillaan joutunut kaksimetrinen merimies, pitkä tukka silmillä, veteen laivasta vuotanutta öljyä hiuksissa ja vaatteissa, kylmästä liikuntakyvytön. Ties millä ponnistuksilla äiti sai hoidokkinsa kotikammariin. 17-vuotiaalla tyttärellä oli oma raahattavansa, vielä huonommassa kunnossa ollut merimies.

Pelastettuja riitti Utön muihinkin mökkikammareihin. Yksi jo lähes menetetty mies elvytettiin laittamalla hänet yöksi talon 5-vuotiaan pojan petikaveriksi vällyjen alle. Pienen pojan lämpö toi pelastuksen.

Sen verran vielä tarinamme luotsiperheen äidin ponnisteluista, että hän oli lähes epätoivoinen pestessään öljyä merimiehestä. Edellisessä teurastuksessa valmistettua saippuaa kului, samoin lämmitettyä vettä, mutta miehen iho pysyi tummana. Piste. Ei ollut Utössä ennen nähty näin mustaa ihmistä. 

S/S Park Victoryn 48 hengen miehistöstä pelastui 38. Kymmenen kuoli hypotermiaan. Utön rukoushuoneen kymmenhaaraisessa, hopeisessa kynttelikössä on lueteltu menehtyneiden nimet. Kertomus kynttelikön hankkimisesta on liikuttava sekin. Yhdysvalloista saapui ylistävien kiitoskirjeiden lisäksi puutteen keskelle suuri lasti kahvia, sokeria, makeaa maitoa, appelsiineja... Mutta ei kaffeja noin vain jaettu hengenpelastajille. Saarella päätettiin, että jokainen talous saisi ostaa osuutensa, ja kerätyillä varoilla hankittaisiin kynttelikkö.

20170721_142001-01.jpg

Vetää hiljaiseksi vuoden 2017 kesässä tarinaa kuuntelevan lomaveneilijän.

Tarinaa kertoo luotsiperheen tyttären tytär Hanna, joka tänä päivänä pitää Utössä kahvilaa, hoitaa vierasvenesataman, postin ja opastetut majakkakierrokset. Hänen äitinsä oli siis tuo 17-vuotias tyttö, joka ei jouluna päässytkään vanhempiensa juhlalakanoihin nukkumaan.

Istumme Utön majakan sisällä olevassa kirkossa. Hanna selittää samaan hengenvetoon majakan linssien toiminnan, elohopean käyttäytymisen ja saaren kouluolot.

Minä katselen seinällä purjelaivaa sylissään kantavaa enkeliä.

20170721_112542-02%201.jpg