Dalarön jälkeen on kuljettu pitkiä päivämatkoja - primus motorina kapuparan kotimaankaiho. Jo Gotlannin eteläkärjessä kapteeni murehti mittavaa matkaa Hankoon. Puosulle on kirkastunut tämän pariskuntapurjehduksen hupaisuuden ydin. Mitä kauemmaksi mennään, sitä enemmän kapu huokailee; mitä lähemmäksi palataan, sitä enemmän huokailee puosu.

Södra Ingmarsöstä (5928 N 1845 E)  tosin myös puosu halusi pois. Satama oli kesken, tarjolla vain huussit ja roskakatos - joista ensinmainittuja ei voinut edes käyttää. Ensimmäistä kertaa veneilyhistoriassamme kävi näin. Säästän teidät likaisilta yksityiskohdilta ja laitan tähän vain salonkikelpoisen, laiturilta otetun kuvan:

Seuraavaksi oli tarkoitus suunnata Arholmaan. Kapu tavoitteli paikkaa, josta ponnistaa avomeren yli Suomeen - luonnollisesti. Päästiinkin melko pitkälle, Arholmaan päin siis, mutta taivas alkoi uhitella mustanpuhuvana. Puosu ehdotti u-käännöstä, mutta Furusundin satamaan (5939 N 1855 E) meno tuntui hieman luovuttamiselta. Vaikka se on kyllä omalla tavallaan hilpeä paikka: kohta, josta ruotsinlaivat ja muut uivat kerrostalot sukeltavat kapeaan saaristoränniin - ja tietysti myös siitä ulos. Pienin väliajoin mammutit kiikuttavat sataman veneitä iloisesti ylös-alas laitureissa, yötä myöten.

Kapu päätti, että yritettäisiin kumminkin Gräddöön. Matka jatkui, taivas mustui lisää. Alkoi salamoida mustuuden alla. Loppujen lopuksi tehtiin u-käännös ja suunnattiin Furusundiin. Matkalla saatiin niskaan koko kesän sateet kerralla. Mitään ei näkynyt; maailma oli muuttunut harmaaksi kieputukseksi, tuuli puhalsi 19 metriä sekunnissa. Rantautuminen vaikutti hyvin epätodennäköiseltä.

Mutta rantauduttiin kumminkin. Myräkkä meni ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Ja pian ohi uivat kerrostalot kiikuttivat meitä ylös-alas...

Vaan tiedossa oli kumminkin ihana lepopäivä - ja loman viimeinen päivä iloisessa kansankodissa. Viimeksi puosu oli Furusundissa käynyt loppiksella ja suloisilla kävelyretkillä ihailemassa pitsihuviloita.

Nyt kapu ilmoitti yöunien jälkeen, että olisi paras lähteä heti ylittämään Ahvenanmerta. Tuulta riittäisi ehkä vain tämän päivän ajan. Puosu hyökkäsi kajuutasta sitloodaan täydessä valmiudessa alta aikayksikön. Hän ei vielä tiennyt, että seuraavana aamuna kapu Ahvenanmaan Degerbyssä ilmoittaisi, että olisi paras lähteä heti itään päin, koska näin tyyntä ei kestäisi kauan. Pian olisi ehkä liikaa tuulta...

Tämmöistä on ihmisten purjehtiminen tämän planeetan merillä.