LAT 60° 09.161'N
LON 024° 56.701'E

Tultiinko nyt viimeisiä kertoja Sirppikseen - vai jatkuuko yhteinen taival Suomalaisen Pursiseuran kanssa vielä vanhan rouvan jälkeenkin? Aina vain on metkaa se, että kotisatamamme on Helsingin niemen edustalla, parin minuutin yhteysvenematkan päässä Merisatamanrannasta ja Cafe Caruselista. Metkuus on tietysti ollut hieman koetuksella joka kerta, kun kymmenet kassit, rinkat, kylmälaukut ja nyssäkät on raahattu autosta laiturille ja laiturilta Nihtiin ja Nihdistä laiturille ja laiturilta saaren toiselle puolelle laiturille ja laiturilta Alouetteen...

Mutta kun Nihdin harmaantunut laivakoira Riku lyllertää yhteysveneeseen, tuntuu mahdottomalta ajatukselta vaihtaa seuraa.

Kun viime vuonna ei heti moottorivian vuoksi päästy matkaan, Sirpalesaaressa yöpyminen oli ihanaa. Kivenheiton päässä veden takana kesäpääkaupunki; regatan loppujuhlan musiikki laineilla; alla se sama meri, joka tuolla kauempanakin.

Kerron sinulle salaisuuden, jonka aiemmin olen jakanut vain Valtterin kanssa. Tai no, kyllä me kerroimme kapteenillekin: Sirpalesaaressa on nokkosten keskellä antelias mansikkapaikka. Päästäkseen käsiksi herkkuihin pitää vain oppia käsittelemään nokkosia. Tai välttämään niitä. Tai sietämään poltetta iholla. Siinä oppia kerrakseen pienelle puosulle - ja ehkä varsinkin isolle.

Ehkä arvaat, miksi olemme täällä. Nyt on vanhan rouvan potrettien ottamisen aika.