"Kahdestaan merellä neljä viikkoa näkemättä muita ihmisiä?" hämmästeli tuttava kesän alussa. Yritin selittää, että purjehtiminen voi olla hyvinkin sosiaalista puuhaa. Ja sitä paitsi: kahdestaan olokin voi olla hyväksi, kun arjessa ollaan kovin paljon erillään.

"Purjehtiminen sosiaalista?" kuului jatkohämmästely.

No. Esimerkiksi käyköön vaikka tämän kesän alku. Juhannusaatonaaton pahoinvointikatastrofi onkin jo käyty läpi. Eikä sitä haluaisi kerrata, kun kovin monella rakkaalla ihmisellä oli niin kovin paha olo. Mutta rievulla kumihanskat käsissä monen henkilön paijaaminen oli kieltämättä sosiaalista.

Kun se purjehduksesta pökerryksiin joutunut perheparka oli lähtenyt yhteysveneellä Sipoon Kaunissaaresta kotia kohti, saapui paapuurin takakajuuttaan uusi asukki: puosun ystävä, joka on kiinnostunut villivihanneksista ja luonnonkasvien käytöstä ruoanlaitossa. Puosu ja ystävä keräsivät kuusenkerkkiä kuusi litraa vastaista siirapinkeittelyä, pakastamista, salaatintekoa ja joulusnapsijuoman valmistusta varten. Aivan kuten puosun aiemmassa nokkosoperaatiossa, hämmästelijöitä riitti: nyt vielä enemmän, kun moni juhannuksen juomista erityissosiaaliseksi rohkaistunut tuli ällistelemään, mitä ryteikössä puuhasimme. Iltagrillilläkin meidät tunnistettiin ja muistettiin.

Viikkoa myöhemmin alkoi sosiaalinen purjehduskesäloma. Sama kuusenkerkkäystävätär innostui lähtemään alkumatkalle mukaan. Tarkoituksemme oli suunnata Espoosta länteen, ja esimerkiksi Inkoosta pääsisi joukkoliikenteellä kätevästi takaisin mannerelämään.

Mutta riehaannuttiinkin heti kättelyssä yöpurjehtimaan ja ohitettiin Inkoo tyynen rauhallisesti. Tai ei, valoisasta kesäyöstä innostuneesti. Mielessä kävi Pohjanmeren lokakuisten öiden pimeys ja vähän mietitytti, oliko yö laisinkaan. Saavuimme Elisaareen kahden maissa aamuyöstä ja nautimme rantautumisen jälkeen toisen perämiehen mukanaan tuoman herkullisen kiusauksen sekä salaatin. Siihen aikaan nautitulle aterialle ei liene nimeä Käytöksen kultaisessa kirjassa. Ei liioin seuraavan aamupäivän kello puoli kymmenen grillivartaille.

Saarissa grillaaminen on jo sinällään hyvin sosiaalista toimintaa. Samoin saarten kahviloissa istuminen - jos kahvila löytyy. Elisaaressa iltapäiväkahvilla (tälle löytyi nimi!) saimme ystävälliseltä purjehtijapariskunnalta neuvoja Perämeren-retkeä varten. Tosin vain puosu oli mielestään menossa Perämerelle...

Löysin nimittäin sosiaalisen median ansiosta kevättalvella joukon isän puolen sukulaisia, ja haluaisin kovin nähdä heitä ilmielävinä. Kapteenin mukaan lomamme on kuitenkin liian lyhyt sellaiseen sosiaaliseen odysseiaan. Nimesin kuitenkin toiveikkaana veneen styyrpuurin puolen takakajuutan Ouluksi. (Paapuurin puolen kajuutta on realistisesti Hanko. :-P )

Mutta sitten Elisaaren iltapäiväelämä ryöstäytyi taas todella sosiaaliseksi, sillä laiturilla asteli muina miehinä gasti-Joppe vaimonsa, veljensä ja veljentyttärensä kanssa. Siis Moon Merelin hakumatkalta tuttu Joppe the Korvaamatongasti. Oli tosi mukavaa nähdä! Saimme seurueen toviksi vieraiksemme Moon Mereliin.

Merielämän ihanuudesta vähitellen vakuuttunut kerkkäperämies taasen päätti jatkaa kanssamme matkaa Hankoon asti - kun Inkookin kerran oli autuaasti ohitettu. Riitti sineä, aurinkoa, keinuntaa, tätä kaikkea suloisuutta. Netti toimi sen verran, että saatiin tukea Vadelmaveneellä Hankoon -kappaleen hoilaamiselle. Ja kyllä hoilattiin.

Eikä tässä vielä lainkaan sosiaalisuuden koko kuva. Itse asiassa, uskokaa tai älkää, purjehdusloman sosiaalinen elämä oli vasta alkusuoralla. Veneeseen saattaa tulla vieraiksi myös erittäin raskaana olevia naisia, suloisia lapsia, hauskoja miekkosia. Saatetaan etsiä valkoista hevosta saaren metsästä, taikoa yllättäviä lounaita, istua iltaa ilkamoiden.

Ja niin kuin ihmiselle toisinaan käy, kun riemu on ylimmillään, elämä pysäyttää. Muut saattavat jatkaa vilkasta seurustelua ja iloista naurua, mutta joku seurueesta saa suruviestin.

Kevättalvella löytyneistä sukulaisista yksi oli purjehtinut pois.

suruviesti.jpg

Kun jonkun löytää, hänet myös väistämättä ennemmin tai myöhemmin kadottaa.
Siksi jokainen keskustelu täällä on arvokas.