Meren kasvot ovat aamulla sumuisen rauhalliset. Maisema on kuin pehmeä uni. Aika tuntuu pysähtyneen.

Ihmisten aika ei pysähdy. Kaikenlaiset puosut saattavat hätäillä tiikinharjauksineen ja mereen putoilevine välineineen. On sovittua veneennoston kellonaikaa tai muuta tuikitärkeää. Mutta meri kääriytyy rauhassa marraskuun harmaaseen villaviittaan eikä ryntäile. Joutsenetkaan isoiksi kasvaneine jälkeläisineen eivät ryntäile. Kun lopulta pääsemme matkaamaan kohti talvitelakkaa, lahdella ui vielä yksi rauhallinen meren asukas. Hylje pysyttelee kauan paikallaan veden pinnassa, kääntyy sitten ja ui tiehensä. Mieleen palaa muutamia viikkoja aikaisemmin Pohjanmerellä nähty hylje. Ympyrä sulkeutuu.

Harmaa uimari sanoi ehkä hiljaa meille: Tervetuloa Soukkaan. Tämä nyt on tällainen metsäinen meren syli. Jaksamista veneennostoon ja tavataan keväällä...

swanit.jpg