Södergrund

LAT 59° 57.406'N
LON 24° 29.191'E

Seuraavaksi Ploki-kirjassa tarkastellaan aihetta talkoot.

Venekerholla saattaa olla käytössään saari. Ja kun ihmisellä tai ihmisyhteisöllä on jotakin vastuullaan, se tietää rapsuttamista, kuuraamista, rakentamista ja talkoosopan syömistä.

Toissa kesänä tulimme Södergrundiin vahingossa talkooaikaan. Nyt tulimme ihan tarkoituksella. Venekerhon väki osoittautui nimittäin mukavaksi. (Edellisessä kerhossamme meno oli ollut ehkä hieman, miten sen ilmaisisi, no, sisäänpäinlämmitettyä.)

Lauantaiaamu alkoi meri-ilman kaltoin kohteleman grillin raaputtelulla. Tehtävä oli suoritettava äärimmäisen varovasti, etteivät hapertuneet vastukset murentuneet olemattomiin. Sen jälkeen pestiin grillikatoksen muovi-ikkunat. Lopputuloksesta saattoi olla monta mieltä - tai ainakin kahta - sillä ikkunat näyttivät pesun jälkeen yhtä harmailta ja läiskikkäiltä kuin ennen pesuakin. Mutta ainakin puosu saattoi kuuraajakollegansa kanssa ylpeänä ihailla ämpärin mustaksi muuttunutta vettä. Kun kollega kuitenkin hieman murehti juovia ja himmeitä laikkuja, puosu lohdutti häntä äidiltä perimällään kansanviisaudella: Hullu ei huomaa ja viisas ei mitään virka. Miten se tuli ihan äidin äänelläkin...

Jäin suorastaan pohtimaan asiaa. Äidin ja isoäidin puhe oli vilissyt tämänkaltaisia sanontoja. Minä onneton olin katkaissut vuosisataisen perinteen. Tai ainakin lähes katkaissut. Juurihan yksi sanonta oli pulpahtanut pintaan. Oliko tämä nyt merkki omasta vanhuudesta? Kun lapseni olivat pieniä, ei tullut mieleenkään tokaista heille, että voi perseen suti elikkä pyllysivellin. (Pitäisikö korjata tilanne nyt lastenlasten kohdalla?)

Metsästä kantautui taukoamaton naputus ja kalke. Miehet pystyttivät uutta säilytysvajaa. Kun ihmisyhteisöllä on omistuksessaan tavaroita, se tarvitsee niiden säilyttämiseen rakennuksia. Siellä Moon Merelin kapteenikin rakensi. Hieno juttu. Aurinko porotti, mutta kylmä merituuli piti pörröfleecen visusti puosun päällä. Naisjoukossa juteltiin iloisesti tärkeistä veneilyasioista. Mitenkään tarkemmin niitä tässä erittelemättä...

Kun grillikatos oli saatu paraatikuntoon, puosu käväisi metsässä rakennustyömaalla. Siellä kaksi miestä naputti, mittasi ja taas naputti. Kaksitoista miestä seisoskeli valmistuvan vajan ympärillä. (Okei, ehkä seitsemän.) Puosu oli ylpeä kapteenistaan, joka vaikutti erittäin pätevältä työnjohtajalta. Neuvottu mies on puoliks autettu. :)

(Tässä kuvassa ei ole Moon Merelin kapteenia.)

Mutta voi, miten hyvää oli se talkoosoppa! Ja toinen lautasellinen vasta herkkua oli. Puosu päätti suositella talkoita kaikille city-elämässä henkilöbrändiä rakentaville erityisasiantuntijoille. Vuosikymmeniä sitten äiti ja isoäiti sanontoineen saivat todennäköisesti nauttia tämänkaltaisesta yhteisöllisyydestä paljon enemmän.

Kolmannen lautasellisen jälkeen puosun oli pakko myöntää: Suu söis, vatsa vetäis, vaan ei kestä hennot sääret.