"Kello 14.45 lähtö Kauppatorilta M/S Dianalla. Olethan ajoissa paikalla! Mukana reissussa myös opas, joka kertoo meille tarinoita matkan varrelta." Kyllä. Työkalenterissa lukee näin. Ja kunnoton puosu kun on niin hartaasti haaveillut sanovansa heihei kellokortille ja muuttavansa maailman merille. Näin työpaikka kuittaa. Kunnotonkin viedään aalloille - ja saareen projektin päätöspäivälliselle. Hyi puosu. Hurraa, työpaikka.

Pentala on saari, jonka ohi on Moon Merelillä matkattu... hetkinen, loma pois lukien viikonloppuja on kesässä... ja Pentala ohitetaan mennen tullen... Moon Merel -kesiä on ollut viisi... No, sanotaan, että muutaman kerran. Ikinä ei ole astuttu Pentalan maaperälle. Koska se on lähellä. Vain kaukana nimittäin on paikkoja, joihin kannattaa mennä.

Onneksi vanha rouva Aloueten aikana käytiin paljon Espoon saarissa, koska silloin ne olivat kaukana Helsingin edustan kotisatamasta.

Kuten arvata saattaa, Pentala osoittautuu helmeksi - tai ainakin se kolkka, johon puliseva väki M/S Dianasta purkautuu viettämään yhteistä kesäpäivällistä.

Kaihdettavan ja katalan työelämän ihmiset ovat iloisella mielellä. Yksi jättiläisurakka on saatu päätökseen, ruoka on maukasta ja tunnelma poreileva. Jos oikeasti hyvästelisi työpaikan, sehän merkitsisi näiden ihmistenkin menettämistä! Styyrpuurin puolella istuva naapuriosaston johtaja osoittautuu entiseksi seiloriksi, joka päälle päätteeksi on kotoisin Kotkasta, puosun lapsuusmaisemista. Paapuurissa jutustelee meriperinneyhdistykseen kuuluva työkaveri, joka kesäisin yhdistyksen porukassa kunnostaa vanhaa kaljaasia ja seilaa sillä.

Kyllä voi kuulkaa päivällinen kulua nopeasti. Ryhmää ohjeistava ja kaitseva työkaverikin melkein säikähtää kellon numeroita. Yhteysalukset ovat tulossa laituriin juuri eikä melkein. Äkkiä äkkiä koko väki ovesta ulos ja rantaan. No, yhtaikaa veneet eivät mahdu laituriin, ja puosu on menossa jälkimmäiseen, koska - huom - tällä kertaa hän aikoo matkustaa lyhyen merimatkan Pentala - Klobben. Universumi järkkyy ja vapisee tämän vuoksi niin pahasti, että taivas aukeaa ja sieltä alkaa ryöpytä tolkuttomasti vettä. Ensimmäiseen veneeseen menijät pääsevät kastumatta matkaan, mutta. Kuten tuli todettua: puosu on menossa jälkimmäiseen.

Kahden (tietysti) kivan työkaverin kanssa yritetään pitää sadetta kapean katonräystään alla. Loput Klobbenin-veneen odottajat kyyröttelevät laiturilla yhden yhteisen sadeviitan alla. Tai alla ja alla. Tuuli repii viittaa villisti. Ja taivas kaataa saaveista vettä väsymättä. Kiljahtelua ja naurua. Vesikampauksia ja litsläts-kenkiä.

No, tuleehan se pelastus viimein. Siis yhteysalus. Miten mahtaa käydä puosun, joka on menossa yöksi Moon Mereliin?  Märän pörrö-fleecen ja sandaalien kuivumismahdollisuudet mietityttävät. Myös se vähän huolettaa, että samassa laiturissa venettään pitävän ystävän veneeseen pitäisi laittaa sähköt. Toisin sanoen tekninen huippuasiantuntija pääsee taas taas vauhtiin. Puosu ei kehdannut kertoa, ettei oikein onnistu sähköpistokkeen survomisessa omankaan veneen jäykkään pistorasiaan. Se on oletettavasti kutistunut sateessa. Kyseinen ystäväveneilijä on muuten kapun entinen työkaveri(!)

Eikä tässä vielä kaikki. Yksi hurmaava puosun nyktinen työkaveri on tulossa poikineen viikonlopuksi matkaan mukaan. Ja se matka alkaa heti huomenna. Jihuu! Sitä puosu ei vielä tiedä, että takaisin tulon jälkeen tervehtimään tulee myös vuorotteluvapaata viettävä työkaveri, joka on löytänyt elämäänsä uuden rakkauden. Miehen, jonka vene niin ikään keinuu samassa laiturissa kuin Moon Merel.

Apua. Luovutan. Vispaan kellokorttia maailman tappiin asti.