Vallisaari

LAT 60°08.2'N
LON 25°00.0'E

Menossa alkukesän kolmas peräkkäinen muksupurjehdus. Suosittelen kaikille, jotka haluavat äksöniä veneilyyn. Tapahtumatahdista kertoo jotain se, ettei kahdelta aiemmalta ole ilmestynyt blogiraporttia, vaikka materiaalia olisi piisannut...

Ensimmäiseen muksupurjehdukseen osallistui puosun työkaveri 6- ja 3-vuotiaan hyrräpyöriäisen kanssa. Poikien geeniperimästä puolet oli eteläisemmästä Euroopasta, ja vaikkei tietysti näin pienen otannan perusteella pidä tehdä hätäisiä johtopäätöksiä, heidän avoimuutensa, aloitteellisuutensa ja nopeutensa herättivät ajatuksia. Joka tapauksessa ne olivat suorastaan viihteellistä seurattavaa. Tätä emme uskaltaneet kertoa äidille, joka pyöri perässä samat askeleet, vahti tikanheitot, lakaisi kaurahiutaleet, pelasti puusta ja syötti ties monettako kertaa iltapuuroa, koska taas oli tova nältä.

Puosu hurmaantui nuoriinmiehiin, jotka ykskaks yllättäen saattoivat kapsahtaa kaulaan. 6-vuotias piti äksöninsä ohessa sujuvasti äidin kännykällä yhteyttä isään, isoäitiin, sukulaisten ystäviin, päiväkotikavereihin ja luultavasti moniin sellaisiinkin tahoihin, joita oli mahdoton arvata. Hän myös ystävystyi Lähteelässä Vilpun kanssa. Vilppu oli rauhallinen, tuumiskeleva poika, joka jämäkästi komensi uuden ystävänsä pois tikkataulun väärältä puolelta ennen kuin suostui heittämään.

En tiedä, johtuiko geenien maantieteestä vai mistä, mutta Vilpusta tulivat mieleen näiden kahden myöhemmän muksupurjehduksen osallistujat: Moon Merelin vanhat tutut Viivi ja Valtteri. Mutta sitten taas toisaalta...

Kun puosu oli juhannusaattona paimentanut nämä tyttärensä kullanmurut Elisaaren kallioilta grillauksen ajaksi nurmikentälle, sieltäkin laakeelta aakeelta toki löytyi pieni pala kalliota. Ja luonnollisesti sen kohdalla käytiin lähihistorian huomattavimpiin kuulunut Pokemon-taistelu, jossa alimmaiseksi jäi Viivin alaleuka.

Eivät siis suojaa jäyhät suomalaisgeenitkään lapsena ololta.

Yhteistä kaikenlaisin geenein varustelluille pikkuihmisille on ehkä se, että iPadilla heidät saa taiottua hiljaisiksi ja liikkumattomiksi. Veikkaan, että moni vanhempi potee huonoa omaatuntoa turvautuessaan tähän taikakeinoon. Vanhempiparat. Huono omatunto saapuu kotiin äitiyspakkauksessa potkupuvun poimuun piilotettuna ja säilyy hamaan hautaan asti. Se on ehdottomasti pakkauksen kestävin tuote.

Venemummona ja -pappana on helpompaa. Kyse on viikonlopusta tai muuten lyhyestä reissusta. Tarkoitus on viihtyä ja pitää hauskaa. Synnyttää kivoja muistoja Suomen lyhyestä kesästä. Saarissa seikkaillaan kuitenkin aina. On puut, kalliot, sisiliskot ja rantakäärmeet. Vallisaaressa on jopa päättömän everstin haamu. Käydään ostamassa jätskit ja viskataan puolet saaren kivistä lampeen.

Juuri tällä hetkellä muksut kuljettavat pappaa ympäri saarta. Sen jälkeen tunti iPadia on ihan jees juttu.

Mitä muksut ja hyrräpyöriäiset muistavat aikuisina näistä venereissuista? Ihan varmasti jotakin, mutta muisti on arvaamaton karuselli, joten tarkkaa vastausta emme tiedä. Ei tarvitsekaan. Pääasia että seikkaillaan.