LAT 59° 58.881'N
LON 24° 26.395'E

Äänetöntä, pakotonta soljumista aurinkoisen meren sinessä, pilvet jonossa kaukana taivaanrannassa. Mitä mahtanevat jonottaa. On autuasta sulkea silmät hetkeksi. Jos ne avaa, saattaa nähdä hattaran ihan lähelläkin. Koiranpään, jossa on hassu kuono. Tukaanin, jonka nokka hieman repsottaa.

Pikku ötököitä on laskeutunut legioonittain purjeen alareunaan, sprayhoodille, kannelle. Keskellä selkää? Onko meneillään suomalaisten öttiäisten maastapako? Vain paapuurin eli Suomen puoli veneestä kuhisee mustaa pikkuväkeä. Kummallisia asioita tapahtuu merellä.

Kapteenikin näyttää ottavan rennosti. Hänen kaverinsa autopilotti hoitaa homman. Ruorin itsekseen nytkähtely vaikuttaa kummitustouhulta - mutta en osaa oikein hämmästyä enää mistään.

Meri näyttää taivaalliselta ja taivas ikuiselta - ihminen kovin pieneltä ja väliaikaiselta. Ihanan pieneltä. Organisaatiouudistukset, tavoitekeskustelut ja moniosaajuus hymyilyttävät hieman, sen verran kuin suupieltä jaksaa liikauttaa. Tämän kirkkauden ja selkeyden kun saisi pysyväksi mielenmaisemaksi. Tilaan välittömästi taivaskonsultilta, kilpailuttamatta.

Vielä maallisia tiedotteita merenkulkijoille:

Lähteelän vierasvenesatama vaikuttaa lupaavalta. Tämä on ensivisiittimme täällä, sillä vanhalla rouvalla matkatessa oli näillä tienoilla järkevintä mennä Dragesvikeniin viemään kylmäkallenyssäkät pakastimeen. (Siellä ne otettiinkin aina ystävällisesti vastaan. Esimerkiksi Elisaaren jäätelöiden alle nyssäköitä ei saanut laittaa. Suljetuissa pusseissakin kallet olivat hygieniariski pakatuille tuuteille ja puikoille...)

Mutta. Ilman kylmäkalleja maailma on avoin. Ja Lähteelään tulemme varmasti uudestaan. Täällä on kaunista kallioista rantaa, grillipaikkoja, kioski, roskakatos, siisti huussi, jossa (huom!) paperia jo nyt toukokuussa. Veneilijä jos joku osaa arvostaa perusasioita.

Lahden pohjukassa keräsi nuori äiti nokkossatoa talteen tyttärensä kanssa. Teki mieli mennä mukaan kyykkimään, mutten kehdannut.