Kuressaare

LAT 58° 14.680'N
LON 22° 28.278'E

Kuressaaressa Tõll ja Piret ottivat meidät ylen ystävällisesti vastaan, vaikka heillä oli paljon puuhaa saaremaalaisten puolustamisessa ja auttamisessa, varsinkin kalastajien.

Jättiläisen ja hänen vaimonsa suojeluksessa olevia kalastajia putkahtikin aamukuudelta vierasvenelaiturille parvittain. Tätä puosu ei uskaltanut kutittaa:

Veneen keulassa nukkuva aamu-uninen kapteeni vähän ällistyi puheita pitävää kalastajakonferenssia. Mutta ilmeisesti satama-allas oli kalaisaksi havaittu ja lisäproteiini tarpeen.

Elintaso on täällä nousemassa, mutta keskustan sivukaduilla kulkeminen sai vähän nieleskelemään. Kohtuukuntoisten talojen lomassa kyyhötti rapistuneita, lahon oloisia asumuksia. Kumaraselkäinen täti työnteli ruohonleikkuria yhden sellaisen pihalla. Vastaavia näkyi Suomessa1970-luvun alussa puosun kotikaupungin laitamilla. Homeisia, lintallaan olevia hökkeleitä, huussi pihalla.

Täällä silmään pisti kuitenkin kukkien runsaus. Vaatimattomienkin töllien pihalla kukoistivat ruusut, liljat ja muut kaunottaret täydessä väriloistossa. Kun Tõll ja Piret vielä muutaman vuosikymmenen suojelevat ja autteleva, asumisolot varmasti kohenevat.

Puosu ja kapteenikin intoutuivat miettimään pienen talon hankkimista etelästä. Kesäasumukseksi ja veneilytukikohdaksi. Tai no, ainakin puosu intoutui.

Moon Merelin miehistön tuleva Huvikumpu?

Saaremaata on suojeltu myös järein keinoin, kuten kaikkia muitakin alueita maailmassa. Eikä turhaan, kuten ei muuallakaan maailmassa. Aina on tullut vihollisia muureille kolkuttelemaan. Se kertoo jotakin ihmisestä - kuten myös Kuressaaren piispanlinnan Hermannintorni, jossa vankeja on heitetty alas leijonille.

Linna osoittautui todella monipuoliseksi koktailiksi taidenäyttelyä, eläinmuseota, luostariaikaa ja heti perään neuvostoaikaa, perinteistä historian pysyväisnäyttelyä...

 

Tässä linnassa puosu tulee viettämään viljalti aikaa sitten kuressaarelaisena kesäasukkaana.

Tällä kertaa viivytään kolme yötä. Aamulla lähtiessä maksetaan. Mitään tietoja matkalaisista ei kysytty tullessa; toiminta perustuu ilmeisesti luottamukseen. Suihkujen ja pesutuvan koodit eivät vaihdu, koska "sehän olis kauhean hankala veneilijöille" - sanoi ystävällinen satamakapteeni, joka kehotti viihtymään ja viipymään vaikka "yksi, kaksi, kolme viikko".