"Ei me vielä tänä viikonloppuna", sanoi kapu Klobbenin laiturilla. "Ei me", vahvisti puosu. Vene oli tutkan asentamisen ja muiden johtotehtävien jäljiltä rytö. Pöytä ja sohva pilkottivat heikosti roinaläjien alta, etukajuutta pullisteli veneilijän krääsää. Tai no, kaikki kajuutat.

Seuraavana päivänä lähdettiin purjehtimaan.

Kesän eka reissu. (Siirtoa talvisäilytyskentältä kotisatamaan ei lasketa.) Elämässä pitää priorisoida. Hommia voi tehdä muuallakin kuin kotisatamassa. Ja sitä paitsi kapu oli ällistyttävän tehokkaasti raivannut sisätilat lauantaiaamun aikana. Vaikutti lähes taikatempulta. Ja ihan varmasti kaikki kuitenkin veneessä edelleen oli. Tavaroista luopuminen ei ole kapun ydinosaamisaluetta. Puosu pesi pöydän onnellisena, sitten irrotettiin köydet ja aloitettiin nautiskelu. Aurinko paistoi maagisen lämpimästi; oli ehkä hypätty toukokuusta suoraan kesäloman alkuun heinäkuun toiselle viikolle. Koska näitä taikoja kerran tapahtuu. Kovin vähissä vaatteissa tarettiin, kun mietoon myötätuuleen edettiin. Ja kun tuuli lakkasi, tarettiin vielä paremmin.

Aikamme liu'uimme puolen solmun nopeudella eteenpäin, sitten käynnistimme nöyrästi moottorin. Tuuli luonnollisesti innostui taas, kun rantautumisen aika koitti, mutta siihen on jo niin totuttu. Olemme itse asiassa lanseerannet Klobbenilla termin rantautumistuuli.

Tervehdys talven jälkeen, ihana Lähteelä!

Aloimme tehdä kaikkea ekaa kertaa. Kesän ensimmäinen lipunlasku, kesän ensimmäinen grillaus, ja niin, kesän ensimmäinen huussireissu, oi onnea. Grillillä oli oikeasti onnea. Joukko ruotsinkielisiä nuoria lauloi moniäänisesti - ja hyvin! Niin nätti laulanta suomen alkavassa suvessa ihka ensimmäisenä veneilyiltana nosti tipan silmäkulmaan. Ainakin puosun silmäkulmaan. Ja ruokakin maistui maailman parhaimmalta.

Samoin maistui uni seuraavana yönä. Se oli omituista. Kaupunkiasunnossa öiset äänet kovin häiritsevät, mutta veneessä aaltojen kolina, vanttien vipatus ja ties minkä kirskunta tuntuvat vain vakuuttavan, että elämä on hyvin. Kapu ja puosu ovat oikeassa paikassa. Aika ajoin puosu tuli yön aikana tajuihinsa, tiedosti äänet, hymyili ja jatkoi uniaan. Merellä kapunkin puhina korvan juuressa on merikarhun puhinaa.

Tämä reissu oli nyt vain tämmöinen yhden yön juttu, mutta me palaamme. Pöpelikössä kävi ilmi, että kuusenkerkät tekeytyvät vielä, mutta nokkoset ovat jo kypsiä. Mennään välillä kaupunkiasuntoon sulattamaan pakastin.