Suomenlinna

LAT 60° 8.782'N
LON 24° 58.950'E

Tapahtui edellisessä jaksossa:
Kapteeni lennätti dronen mäntyyn. Veneseuratoveri väänteli leathermania kapteenin tuoreessa haavassa. Veneseuratoverin ystävä auttoi parhaansa mukaan. Kapteeni auttoi myös itse.
Tapahtumapaikka: Lähteelä
Henkilöt: mainittujen lisäksi koko sataman väki. Ainakin veneseuratoverin mukaan asiasta puhui koko Lähteelä, ehkä jopa koko Etelä-Suomi. 

Tässä jaksossa luvassa:
Ei yhtään sen fiksumpaa menoa.

Päästä edes kerran kesässä Suomenlinnaan oli matkasuunnitelman ydin. Muutamia kertoja veneilyhistoriassamme olemme joutuneet kääntymään Suomenlinnan satamalahdessa ympäri ja jatkamaan matkaa. Viime kesänä esim. jatkoimme Vallisaareen. Loistava valinta sekin, mutta olisiko nyt revanssin aika?

Oli. Asiaa auttoi se, että lopetimme perjantain työt puolilta päivin ja pääsimme irrottamaan köydet kotilaiturista jo yhden pintaan. Tuulikin oli ylen ystävällinen. Helle jatkui. Kaikki onnistui. Olisi ehkä kannattanut lotota.

Suomenlinnan suojaisa vierasvenesatama eli iloista laituri- ja terassikesää täydessä paahteessa. Koska sellaisen fiiliksen jakaminen on huippua, aloimme houkutella iltaseuraa mantereelta. Kapteenin tytär innostuikin ideasta ja saapui lautalla miesystävänsä kanssa paratiisiimme. Seurasi tietysti ilonpitoa, syömistä, juomista ja ilonpitoa. Ja vielä hieman ilonpitoa. Kolmelta aamuyöllä puosu ja kapun tytär hellittivät höpöttämästä ja kömpivät jo aiemmin luovuttaneiden miestensä unikavereiksi.

Eihän semmoinen meno terveellistä ole. Seuraava ilta vietettäisiin rauhallisesti, mentäisiin kävelyn, kevyen iltapalan ja lueskelun jälkeen aikaisin nukkumaan. Tehtäisiin parannus. Jo vain.

Mutta nyt piti ensin lojua laiskasti. Koko seurue harrasti samaa - ainakin henkisellä tasolla. Sitlooda on hieman pieni neljän aikuisen täyspitkään lojumiseen. Mutta tämä henkinen taso keskeytyi melko rajusti, kun valtava jyrinä täytti ilman ja halkoi korvat. Taivaan halki viiletti hornetti tai sen tapainen, tuli ja meni, kieppui, syöksyili ja pamahteli mennessään. Kapteenin herkkäkorvainen vävykandidaatti kärsi erityisen paljon.

Mutta kapu sai loistoidean. Hän sanoi menevänsä juttelemaan Petrille. Puosu näytti varmasti kysymysmerkiltä, mutta huomasi sitten tutun moottoriveneen kauempana laiturissa. Edellisestä jaksosta tuttu drone-kiusaaja oli myös rantautunut Suomenlinnaan! Koko olemuksellaan hihitellen kapu kipitti kysymään Petriltä, pitäisikö ottaa tämä uusi drone alas, kun se oli vähän kovaääninen.

Ilmeisesti niin tapahtui, koska jyrinä loppui. Tosin hetken kuluttua taivasta alkoi halkoa neljä konetta ryhdikkäässä muodostelmassa...

Yhtään kelvollista kuvaa puosu ei metelikoneista saanut kännykällään, mutta tarkemmin ajatellen hän halusikin ihan toisenlaisia kuvia tästä kesäpäivästä. Kun venevieraat olivat lähteneet kotiinsa jalkapalloa katsomaan, alkoi vanha tuttu Suomenlinna vastapäivään -kierros. Miksiköhän aina vastapäivään? Puosu päätti seuraavalla kerralla kiertää myötäpäivään. Mietitytti myös se, että vaikka paikat olivat tutun näköisiä, aina jäi kaivamatta muistin kätköistä ja netin syövereistä niiden merkitykset ja historian juonenkulut. Kaikki se, minkä kimppuun ihminen innoissaan käy ulkomailla. Omissa paikoissa ikään kuin tietää ja pohjimmiltaan muistaa. Muka. Ei tiedä eikä muista.

Mutta tietysti iso juttu on myös nauttia hetkestä ja näkymien kauneudesta. Puosu päätti tehdä parannuksen historia-asiassakin - heti seuraavalla kerralla.

Mutta universumi oli päättänyt toisin; historia tunkeutui itsepintaisesti päivän agendalle. Universumi käytti ilmeisesti Petriä välikappaleena, sillä tämä oli lahjoittanut kapulle Hesarin. "Millainen Suomenlinna oli suurena vankileirinä?" Kuukausiliite kertoisi. Koska liite ei ollut kuulunut lehtipakettiin, puosu luki iPadilta, että toukokuun vaihtuessa kesäkuuksi vuonna 1918 Suomenlinnassa värjötteli yli 8 000 punavankia. "...laihtuneita, syöpäläisten paukamille puremia kutisevia miehiä, samoissa siivottomissa ryysyissä viikosta toiseen." Puosu luki jutun nieleskellen. Hän oli tarkoittanut Suomenlinnan historialla jotakin hyvin kaukaista. Ruotsalaisia Kustaa-kuninkaita ja niin edelleen. Pommerin sotia? (Liittyiköhän Suomenlinnaan?) Joka tapauksessa jotakin etäistä ja lähes viihteellistä.

Kapu ei lueskellut historioita. Hän oli mennyt saunaan. Puosua melkein kadutti, ettei hän ollut tehnyt samoin. Ihan kuin olisi tuntunut vilinää päänahassa... Olikohan paukamiakin?

Saunan ohessa kapu ilmeisesti oli ottanut muutaman ihmistä ilostuttavan saunaoluen ja päätynyt sopimaan, että lähtisimme Petrin ja Pian kanssa rannan terasille istumaan. Asia selvä. Historia jäähylle ja nykyhetki kehiin. Iloinen tunnelma ei tuntunut oikeastaan hullummalta idealta. Illalle oli tosin ehkä ollut jotain terveellisiä suunnitelmia... Olikohan? Jos, niin ne koskivat varmastikin tulevaa viikkoa.

Historia-ahdistus vaipui unohduksiin pian. Seurueeseemme kuului yllättäen myös Petrin ja Pian ystäväpariskunta. Miesosapuoli ilmoitti kiipeävänsä ilomielin mäntyyn dronea hakemaan. Puosu päätti katsoa Kuukausiliitteen vielä kotona paremmin läpi. Siellä todennäköisesti oli myös juttu epäonnisesta kapusta ja puunlatva-dronesta.

Edellisiltaisten kamujen kanssa oli ideoitu baarivenettä. (Puosu intoutuu aina silloin tällöin miettimään, miten elannon voisi hankkia merellä.) On olemassa taksiveneitä ja toisaalta karaoketakseja, mutta ei karaokeveneitä. Olisiko kyseessä markkinarako? Puosu päätti kysyä myös tämän iltaseurueen mielipidettä asiasta. Ei tullut täyttä tyrmäystä, mikä jo ilahdutti, mutta suorastaan hurraahuutoja sateli arvaamattomalta taholta. Kesken kaiken terassipöydän äärelle pelmahti nimittäin kolme nuorta skumppapullo kainalossa. Tai oikeastaan coolerissa. "Me löydettiin tää pönttö nurmikolta! Eikö oo hieno?" Löytäjä oli Plokikirjassa monesti mainitun veneystävämme Jussin 18-vuotias tytär. Mukana oli poikaystävä ja ystävä, kaikki kolme juhlistamassa koulujenpäättymisviikonloppua. "Ja me istuttiin vaikka kuinka kauan Moon Merelin sitloodassa ja vilkutettiin tänne, mutta te ette huomanneet!"

Sitten taas yllätys: Puukiipeilijäksi lupautunut uusi tuttavuutemme tervehti myös Juliaa iloisesti. Hän oli mukana Meripelastajien toiminnassa ja tunsi sekä Jussin että Julian. Pieni on Etelä-Suomi.

Koska nuoret innostuivat karaokebaari-veneestä, kapteeni vei heidät luonnollisesti Moon Mereliin laulamaan. Varttuneempi väki seurasi tapahtumia huvittuneena, mutta lähti hetken kuluttua myös tutustumaan juuri toimintansa aloittaneeseen Moon Baaris -veneeseen.

Ja sitä rataa. Nukkumaan puosu meni taas aamukolmelta.