LAT 60° 01.837'N
LON 022° 16.942'E

Högsåra jäi taakse. En ostanutkaan Minnan kanssa villiviinin kätkemää koulun näköistä rakennusta, jonka kyltissä luki: Pensionat, till salu. Lähes aina saaristossa kohdatessamme suunnittelemme jonkinlaista yritystoimintaa ...selvästi siksi, ettei tarvitsisi lähteä täältä pois. Hieman avoimeksi jäi, mitä tämänkertainen yrityksemme puuhaisi marraskuussa Högsåran uumenissa. Ehdotin, että järjestäisimme hiljaisuusretriittejä. Paikka olisi varmasti mitä sopivin. Voisimme kehittää kiireisille, suorituspaineisille kaupunkilaisille uuden retriittimenetelmän, tuotenimenä nytriitti.

Mutta emme siis kuitenkaan soittaneet numeroon, joka löytyi till salu -kyltin vieressä olevasta laatikosta. Sen sijaan siirryimme Helsingholmiin. Täällä lipasmaksaminen ja laatikkoviestintä on viety niin pitkälle, että laiturimaksun saa pudottaa omatoimisesti laatikkoon. Jos tarvitsee sähköä, saa lisäksi pudottaa viiden euron lisäsumman yhtä omatoimisesti. Sämpylät ja kahvit ostetaan samalla menetelmällä pienestä kahvilahuoneesta. Jos tarvitsee vaihtorahaa, se on noukittava lippaasta - vaikka leipomisesta vastaava hoikka rouva olisi paikallakin. Savustetusta kalasta maksetaan kuitenkin yllättäen elävälle myyjälle. Kaupan päälle saa hyväntuulista ruotsinkielistä vitsailua kitsastelematta.

Täälläkin on intiaanikesä. Kivaa, että se on joka saaressa.
 

Jopa kissa hakeutuu varjoon.
 

Helsingholmen on heppatyttöjen unelmasaari. Terveisin Skäriman