LAT 58° 53.953'N
LON 17° 57.177'E

Niin tämä jatkuu kuin on jatkunut tähänkin asti...

Ilta-mötessä päätettiin, että seuraavana päivänä startataan Möjaan ja sieltä sitten taas seuraavana päivänä kohti Marianhaminaa.

Äsken pakattiin matkalaukku ja kohta lähdetään Arlandaan. Sieltä sitten kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa.

Tuulet ja kapteenin työt siirtävät Moon Merelin lopputaipaleen tuonnemmaksi. Moon Merel jää keinumaan Nynäshamnin satamaan ehkä noin viikoksi (+ todellisuuskerroin?) Nynäshamn vaikuttaa hyvältä ja sympaattiselta satamalta, ehkä lähinnä siksi, että se on auki. Hyvän sataman kriteerit saattavat vähän joustaa näin lokakuussa. Mutta hei: täällä on jopa sauna! Kipitin tosin toimistoon kesken saunomisen pyyhe hamosena kertomaan, että vaikka me suomalaiset hurjaa saunojakansaa olemmekin, 110 astetta on hieman för mycket. Ja että meillä on kumminkin tapana pestä itsemme vedellä löylyn jälkeen. Onneksi paikalle saapui tuota pikaa remppa-Sven,  joka sai suihkun toimimaan.

Tuntuu haikealta ja jotenkin väärältä jättää Moon Merel tänne yksinään odottamaan. Se sentään uskollisesti vei meitä kylkimyyryä viime yönä poikittaisten aaltojen pohjalla. Sitloodan reuna muuttui ajoittain lähes lattiaksi, ja meri heitti vettä sisään. Puosu piti kaksin käsin kiinni oviaukon karmeista sprayhoodin suojissa ja sääli kapteenia, joka perässä ruorin takana oli kylmän ja märän armoilla. Nynäshamnin valot kajastivat kaukaisuudessa vuosisadan ajan, eivätkä ikinä lähestyneet... Sisällä tavarat lentelivät, lukot antoivat periksi, ovet paukkuivat. Puosu muisti taas, että jossakin on raja, jonka jälkeen pelko lakkaa. Se tulee, mikä on tullakseen; omassa kädessä on kovin vähän. Lähinnä se ovenkarmi.

Seuraavana aamuna ruotsalaisen konditorian kermatorttu sai maagiset mittasuhteet. Että ihminen saattoi istua pöydän ääressä ja maistella maailman parasta torttua: pähkinäistä taikinaa, vaniljakreemia, kermavaahtoa. Olla hengissä.